Noniin, kuvat seilasivat miten sattuu. Blogi hallitsee minua enkä minä blogia. Ja tukiopettaja senkun nukkuu. Mutta kyllä noistakin näkee...
Tämän päivän paras tapahtuma oli varmasti metsäretki... Vaikka suppilovahverokausi jatkui pitkälle loppuvuoteen - oliko se ihan marraskuulle - oli ihana päästä jälleen kuljeskelemaan tutussa metsässä. Näimme paljon hirvien jälkiä ja niiden katkomia vesoja hiljaisen metsäautotien varrella. Metsäautotietä pitkin oli juosta kipitellyt joku pieni nisäkäs. Supi? Mäyrä? Tassun jälki oli kissan jälkeä pienempi. Puissa oli jo paljon sirkuttajia... Joku taitava miksaajakin luritteli erilaisia sävelkulkuja. En tarkistanut, voisiko laulurastas olla jo täällä... Pitää paremmalla ajalla tutkia noita löytöjä, jos ei sitten joku tietäjä osu palstalle lukemaan ja neuvomaan...
Tuon kauniin suon tilalla on muutaman vuoden päästä nelostie ja se jatkuu suppilovahveropaikkamme ylitse kohti etelää... Noh, kehitys kehittyy... Onpahan sitten suorempi ja turvallisempi tie ajella kaupungista mökille ja aina Helsinkiin asti.
6 kommenttia:
Metsä on tähän aikaan vuodesta harvinaista herkkua. Ei ilmeisesti jalka uponnut eikä hirvikärpänen syönyt. Laulurastas! Sitä viime kesänä opettelin kuuntelemaan.
Katriina, metsä oli jotakuinkin lumeton. Sinne vain! Muutaman hirven makuupaikan näin, mutta ei ollut hirvikärpäsistä merkkejä. Tutkin kyllä ja olisin listinyt jokaisen pikku kätösilläni! Laulurastas, en ole koskaan tunnistanut. Pitääpä kuunnella cd:ltä vielä.
Minäkään en vielä tunnista laulurastasta. Ei muuta kuin CD soimaan ja opettelemaan.
Laitoin lintuCD:n soimaan - ja nukahdin! Mutta laulurastaalta se metsän lintu kuulosti... sen ehdin kuulla.
Hauska tuo nenänkuva lumihangessa :) Ja nuo kengät! Riiassa katsoin itsekin, että upeat popot, mutta ei niillä pystyssä pysyisi ;) Lisäsin sivuni nyt sinne blogilistaan. Bloggailemisiin!!
Sinulla on parempi mielikuvitus, Satu. Minä näin vain hirven jäljen... :)
Huomasin, ja merkkasin blogisi jo listalleni.
Lähetä kommentti