Torvisoittoa ja ruusuilla tanssimista

Torstai. Viikko on mennyt niin äkkiä... Siivillä. Tai ainakaan siivistä ei olisi ollut haittaa... Että pitääkin joskus ohjelmoida itsensä... vapaaehtoisesti. Ei siis malta olla ohjelmoimatta. Mutta kun samalle viikolle vain osuu joskus...

Maanantaina oli tanssia, Tanssin päivä. Ystävä houkutteli mukaan esityksiä katsomaan ja lupasin empimättä. Onneksi. Sillä ilta oli niin antoisa... Esiintyjinä oli alle kouluikäisistä aikuisiin, harrastelijoista ammattilaisiin... ja maanosiakin oli edustettuina monta. Tanssiesitykset vaihtelivat klassisesta moderniin. Kaikki esitykset veivät mukanaan, mutta näin jälkeen päin ajateltuna mieleeni jäivät ehkä parhaiten pienten lasten riemukas sadetanssi värikkäine kumppareineen ja sateenvarjoineen sekä teatterikorkean tanssiryhmän moderni puheen, tanssin ja musiikin vaihteleva sekoitus "Sadepäivän askartelukirja". Illan tunnelma oli kepeän iloinen, yleisö eli täysillä mukana ja antoi ansaitut kiitokset esiintyjille.

Tiistain tunnelma olikin aivan toisenlainen. Teatteriin tuli vierailunäytös Ruotsista. Krister Henriksson (Wallander) esitti monologin Doktor Glas. Lääkäri, tohtori Glas kertoi, miksi hän päätyi erään potilaansa, pastorin, murhaan. Intensiivinen, puolitoista tuntia pitkä monologi ilman väliaikaa. Tohtori Glas antoi yleisölle selityksen, miksi murha oli väistämätön, "jalo" teko ja paljastui vähitellen rakkaudettomuudesta kärsiväksi, sairaaksi ihmiseksi. Ajatuksia herättävä. Ruotsinkielisen esityksen seuraamista helpotti tekstitys näyttämön yläpuolella... Tiivistettynä iltaa voi kuvata yhdellä sanalla, elämys.

Kolmas ilta oli keskiviikkona. Konsertti. Mahtoiko johtua jo väsymyksestä tiiviiseen menoon, mutta ei sytyttänyt... Puutteellinen musiikkitajuni ei löytänyt musiikin moderneja, avaruudellisia sfäärejä. Vaikutti siltä, että muukaan yleisö ei tempautunut mukaan. Aplodit olivat kohteliaita. Vasta ylimääräinen teos irrotti aplodit. Nuori, Ranskassa asuva säveltäjä-kapellimestari oli selvästikin pettynyt. Moderni musiikki ei vain avaudu... vaikka toisaalta on ollut mukava, että sitä on ollut mukana klassisen ohessa... ei tee ollenkaan pahaa kohdata asioita, joita ei ihan ymmärrä...

Ja tänään. Kuritin itseäni imuroinnilla. Joo -o. Mies on työasioiden vuoksi reissussa lauantaihin asti ja päätin yllättää (oma vika jos lukee blogiani... menee yllätys). Ajattelin pelastaa hänet tämän viikon siivouksilta. (Taitaa sittenkin pukata siiventynkää...) Siis lupa oli kirjoittaa blogia vasta kun oli tietty urakka valmis... Tässä nyt sitten silmät sikkuralla naputan, etusormilla... Olikin jo niin ikävä tätä... Ehdin vielä surffata muillakin blogeilla. Heippa!