Tällaisena päivänä, kuin tänään, täytyy olla tyytyväinen, että palkka tulee siitä, että on paikalla. Eikä siitä, paljonko saa aikaan... Sillä päivä oli harvinaislaatuisen kummallinen. Menin työhön tuntia myöhemmin kuin tavallisesti, sillä ensimmäinen asiakas siirsi aikaa jo eilen (olivat tulleet päivää liian aikaisin eikä oikea aika sitten sopinutkaan...). Sain siis korvattua yhden ylityötunnin. Seuraava asiakas ei ilmaantunut... ja seuraava piti päästää jatkamaan nopeasti matkaa. Ja sitten alkoikin olla jo ruokatauon aika... Iltapäivällä jälleen ensimmäinen asiakas tarvitsi ajastaan vain puolet, seuraava perui varttia ennen sovittua aikaa ja viimeinen ei saapunut koskaan. Kääk! Jos olisin tiennyt, olisin hyvin voinut ottaa kokonaisen päivän vapaaksi. Noh, tulihan tehtyä sellaisia töitä, joille ei yleensä tahdo olla aikaa... Joten ei päivä siinä mielessä hukkaan mennyt.
Ja silti kotiin käveltyäni olin sen verran väsynyt, että vähän syötyäni tuli vastustamaton halu uinahtaa... Olin juuri vaipumassa uneen, kun ulko-ovi kävi ja Mies hoilasi olevansa myös kotona... Eihän se sitten enää nukuttanut... Piti alkaa tehdä selkoa kummallisesta päivästä. Ja suunnitella illan kävelylenkkiä. Lintutornille.
Eilen näimme viisi joutsenta lintutornikäynnillämme ja nyt päätimme suunnistaa toiselle, hieman kauempana olevalle. Koivikko pitkospuiden varrella oli täynnä linnunlaulua. Meteli! Punakylkirastas luritteli, peipot, tintit, räksät... pikkutikan naputussarjat... Rannassa lokkien huudot, ja lensipä ohitse vielä huuteleva laulujoutsenpariskuntakin soutelemaan jo avoinna olevaan veteen. Lintutornissa sattui olemaan kiikarilla varustettu lintuharrastaja, joka kertoili nähneensä jopa kalasääksen samaisessa paikassa. Myös kaulushaikaroiden ääntä on jo kuulunut...
Kotimatkalla näimme aika huvittavan näyn: Rusakko istui linja-autopysäkillä kuin odottaen keskustaan menevää linja-autoa. Muutti sitten mielensä kun näki meidät ja lähti loikkimaan pensaikkoon...
Kameran linssiin oli aika epätoivoista löytää mitään siellä ruskeiden heinien, lehtien ja kurakkojen äärellä, mutta jotain sentään...
Ja nyt. Täytyy mennä valmistelemaan loppuun Miehen alulle laittama huominen ruoka... broileria, riisiä, pähkinöitä, kookosmaitoa... mitähänmuutakeksisijoukkoon...
Ja tänään voisin vielä syvävenytellä kaikki kiristävät lihakset rennoiksi... Edellistalvena kävimme ohjatussa venytyksessä kerran viikossa, yhdessä. Nyt ei ole tullut sitä harrastettua ja se tuntuu...
3 kommenttia:
Aivan unelmapäivä töissä! Lisää tuollaisia. Ehkä sen jälkeen jaksaakin paremmin lähteä ulkoilemaan, kun ei ole tarvinnut pää höyryten painaa junan lailla eteenpäin.
Tuollaisista päivistä minä pidän nykyään, ei lainkaan haittaa, kun tulee peruutus. Ja toinenkin.
Lintutorniretkennehän oli antoisa! Viikonloppuna aion mennä tiirailemaan vesilintuja, kun niitä näkyy uiskentelevan useamman sorttisia.
Joup, leppoisat työpäivät ovat kyllä harvinaista herkkua... Näin nimimerkin takana voi tunnustaa, että niist mie pijän :)
Luonto on sellainen, että siihen ei kyllästy... Ja siellä teillä on tiirailtavaa yllinkyllin, Noeijoo.
Lähetä kommentti