Jälkimaku on sana, joka yhdistetään useimmiten viiniin. Tai ainakin viinin jälkimausta puhutaan eníten... tai noh, juustoihin... kahvin jälkimausta puhun itsekin; pehmeästä pidän eniten. Ja viini - valkoviini - on mieleisin minulle vähän hunajaisena... Olen juhlistanut loman alkua lasillisella valkoviiniä... Mutta nuhaisena makuaisti on niin ja näin... Siis tämän loman sain juuri siksi, että juuri ennen edellisen loman alkua sain flunssan ja lomaa siirtyi. Ei tuu mittää!
Sohvalla loikoillessa on aikaa filosofoida... Jälkimaku. Senhän voisi liittää myös muistoihin, tunnelmiin ja tunteisiin, ajattelen. Jossain kirjassa tai muussa yhteydessä sanaa on kenties käytettykin siinä tarkoituksessa; en vain muista nähneeni tai sitten en ole ollut ottavaisella mielellä... Keräilemmekö matkamuistoja nauttiaksemme jälkimauista? Ehkäpä niin. Kun pitelen meren valkoiseksi hiomaa marmorikiveä kädessäni, saan makustella tunnelmaa ja lämpöä juuri sillä tietyllä rannalla...
Myös kohtaamiset ihmisten kanssa jättävät jälkimaun. Joskus voi olla tarpeen pitkäänkin tuuletella pois kirpeää muistoa ja ystävien tapaaminen voi taas jättää päivienkin ajaksi tunnelman, joka saa hymyilemään.
Listaa voisi jatkaa pitempäänkin... Mutta se flunssa. Pitänee lähteä kiltisti nukkumaan. Lapsena piti maata ja hikoilla kuuman täkin alla silloin kun flunssa iski; hikoilu tappoi virukset, uskottiin. Ja jos isäni eläisi niin kiikuttaisi nyt lasillisen sipulimaitoa. Eikä passannut sanoa, että YÄK, en juo! Sitä vain juotiin... Jätti muuten jälkimaun, joka vieläkin puistattaa, kun alkaa muistella... Pieni toivonkipinä on, että tämä nuha ja kurkkukipu olisikin siitepölyn aikaan saamaa. Pitikin heilua eilen pusikossa märän villasukan kanssa. Sen siitä saa, kun on lapsellinen. Vanha ihminen! Sanoisi ehkä isäni...
Mutta jälkimaku... Kukkakimppu pöydällä... Se on kaunis ja samalla muistuttaa päivästä ystävän kanssa... yksi tämän viikon iloistani.
4 kommenttia:
Oi ei! Tuo sipulimaidon jälkimaku kuulostaa kyllä aika pahalle... Olen itse tullut siihen tulokseen, että kyllä tämä ainainen tukkoisuus ja kurkun karheus on tuon siite- ja katupölyn aikansaannosta. Ja edelleen tuosta isästäsi: olen kuullut hänestä niin paljon juttuja eri lähteistä, että olisi kyllä varmaan ollut mielenkiintoinen tuttavuus! :)
Voin antaa sinulle reseptin, Johi :) Unohtuu kaikki karheudet sen pommin jäljiltä...
Tuttavuus, kyllä... :)
Flunssa yrittää pistää kampoihin lomailulle näköjään. On se kuitenkin aivojen lomailua, irti ainakin tavallisista puuhista.
Matkojen jälkimakua olen usein ajatellut. Vasta jälkeenpäin tuntuu muodostuvan kuva, millaista jossakin oli. Sen tavallaan kertoo itselleen, liittää osaksi omaa tarinaansa.
Jos se rägä sittenkin on aivoista peräisin! Hätähuuto?
Ymmärsit, Katriina, mitä tarkoitin jälkimaulla... Ja ajattelen, että se ei niinkään ole tiettyjen tapahtumien muistelua vaan myös tunteiden ja tunnelmien sekoitus...
Lähetä kommentti