Harmaana päivänä

Viikonloppu meni voimia kerätessä. Eilen yritin vielä olla kuuntelematta väsymystä, mutta tänään oli annettava periksi. Sateinen ja räntää vihmova sää oli ystäväni. Suunniteltu pitkä kävelylenkki keskeytyi alkuunsa, sillä paikallisen suuren puutarhamyymälän kohdalla olo alkoi olla jo niin kostea, että oli parasta ravistella lakki ja takki ja oikaista lämpöiseen vehreyteen kiertelemään. Katselin ihmisten ilmeitä siellä; niin apeita. Peiliä ei ollut enkä nähnyt omaa ilmettäni, mutta kertoisikohan mieleni laadusta se, että en keksinyt mitään muuta ostettavaa kuin kaksi multapussia... Ajattelin kokeilla, josko viime keväänä ostamani yrttien siemenet vielä itäisivät... Varsinainen horttonoomi! Jos eivät idä, TSADAMMM, haen sitten vähin äänin uudet. Istutuslaatikonkin, "pikkukasvihuoneen", impulssiostin siementen kanssa. Mutta impulssi ei silloin riittänyt multapeukaloon saakka... Vuosi siinä meni! Ja tuollahan ne multapussit vielä nojaavat eteisen seinään nytkin, että saapa nähdä.


Lähes kolmen kilometrin lenkin (ja lenkin lomassa juotujen kakkukahvien) jälkeen oli jo paikallaan syödä tuhti lounas. Ruokaa olikin riittämiin, sillä kaukaisille vieraille oli tullut este... Jälkiruokaakin oli yllinkyllin.


Ja sitten oli aika antautua väsymykselle... Linnunlaulu taustamusiikkina uinahdin syvään ja pitkään uneen. Noh, pieni takaisku oli se, että näin unta, mistäpämuusta tällainen evluttilainen näkisi kuin työpaikasta. En sentään myöhästynyt enkä tehnyt mokia... Itseasiassa hymyilin unessani työkaverille, joka oli taukohuoneessa nukahtanut sohvalle ja kuorsasi! Hyväkäs! Kunnon evluttilainen ei edes unissaan näe itseään nukkumassa työpaikalla...


Näin harmaana päivänä on avattava jälleen purkillinen säilöttyä kesää ja sitä energiaa, mitä aurinko antoi. Juuri tämä paikka on kaukana Espanjassa... Mutta pian kukkivat meilläkin kukat ja aurinko paistaa.