Tiistaita koko päivä

Tänään on pidellyt jälleen pimeää ja sadetta. Vicki Li ilahdutti blogissaan kesäkuvilla. Se sai minutkin kaivelemaan arkistojani. Jossain tuolla loskan alla tällainenkin kesä odottelee puhkeamistaan. Suunnittelin viritteleväni valoja tänään pihalle. Mutta en voinut mennä kastumaan sinne. Enkä hennonnut Miestäkään pyytää; olisi varmaan mennyt. Huomenna sitten. Mañana.





Tänään päivä meni jälleen kaupungilla asioiden. Ostin valmiiksi postimerkit joulukortteihin. Tarvitsee enää tehdä ne ja kirjoitella osoitteet. Tai viime tipassa rynnätä kauppaan ostamaan kortit ja kirjoituttaa Miehellä puolet osoitteista. Huoh! Joulu sinänsä ei aiheuta mitään stressiä tai hössötystä. Lasten kanssa olemme muutamien vuosien ajan panostaneet vain yhdessäoloon. Lahjoja saavat vain pienimmät, tyttären lapset ja siskoni lapsenlapset. Isompien lahjaa on se yhdessäolo ja hyvä ruoka. Yritin löytää jotain uutta kivaa peliä isompien yhdessä pelattavaksi, mutta en löytänyt. Joskus aikaisempina jouluina olemme tehneet yhdessä suurensuurta palapeliä. Tehneet tuntikausia ja höpötelleet. Yhtenä jouluna Kerttu-koira ratkaisi kilpailun siitä, kuka saa laittaa viimeisen palan. Meni ja söi sen!


Tänä vuonna vanhemman tyttären perhe tulee meille ja nuorempi tytärkin tulee poikaystävänsä kanssa. Pojalle ja miniälle lähetin paketin. Saapa nähdä, ehtiikö jouluksi.


Joululevyjä ei ole tullut vielä kuunneltua. Nämä pimeät päivät ovat vaatineet reippaampaa menoa. Viime päivinä se on ollut afrikkalaista musiikkia, joka on saanut minut mukaansa tanssahteluun, polvet koukussa ja takalisto rytmissä keinahdellen.


Tänään tapasin kaupungilla ystäväni, joka tutustutti minut uuteen salaattipaikkaan. Pidän paikoista, joissa on mahdollisuus ruokailla rauhassa ja jäädä jutustelemaan vielä kuulumisetkin. Niin, toki salaatinkin pitää maistua hyvältä.


Kuntoilun eteen tein tänään sen verran, että kävin tiedustelemassa aikaisemmilta vuosilta tutun kuntokoulun nykyistä tarjontaa. Kun työpäivät alkoivat tuntua liian raskailta, en jaksanut mennä enää ryhmiin ja sanouduin sieltä irti. Ennen sitä olin "sakottanut" itseäni jo erinäisiä kuukausia maksamalla kuukausimaksun tyhjästä. Taidanpa aloittaa kuntokoulussa jo tällä viikolla uudelleen. Mies suunnittelee myös liittymistä sinne. Joillakin tunneilla voimme käydä yhdessä. Uskon, että saan vähitellen lisättyä jaksamistani. Vieläkin muistan sen hyvän olon, joka viipyili vielä pari päivää syvävenyttelyn jälkeen. Sitä oloa olen kaivannut.


Eih. Nyt lähden koluamaan kaappia ja kaivelemaan laatikoitani. Joulukorttien teko alkaa...