Hiono

"Hiono" tarkoittaa perheessämme jotain erityisen hienoa. Sanaa käytettiin ensimmäisen kerran kuvaamaan joulukuusessa roikkuvan, kahvipaketista tarkkaan reunoja myöten leikatun, kultaisen kahvikupin erityistä, henkeä salpaavaa kauneutta. "Eiks oo hiono!", huokaili keskimmäinen, silloin 4-vuotias lapsemme ja tuijotti aikaansaannostaan silmät pyöreänä. Jouluvalmisteluissa perheemme on panostanut erityisesti silmänruokaan. Ja nuorna on vitsa väännettävä!


Silti oli yllätys, kun vanhempi lapsenlapsi alkoi ojennella käteeni jouluaattona, pian suojapuvusta kuoriuduttuaan, itse tekemiään joulukuusenkoristeita. Äiti oli hieman avustanut, eli leikannut joulukuvioita, joita tyttö oli "ite" liimannut. Koska ei ole vielä loppiainen, voimme palata siis hetkeksi joulukoristeluun.





Pieni kuusi odotteli jalkaan aseteltuna seinän vierellä. Ja tyttö asetteli tekemiään koristeita sinne innoissaan.





Joululaatikosta kaivelimme lisäksi pieniä, keltaisen ja kullan värisiä palloja.





Arvaattekin jo varmaan, että lähes vuoden ikäiselle pienemmälle lapsenlapselle pikkupallot olivat aivan liian houkuttelevia. Nopealla käden heilautuksella hän sai napattua pallon kuusesta. Vain kullanvärinen lankalenkki jäi roikkumaan puuhun. Ja yhtä nopealla ranneliikkeellä pallo oli jo pojan suussa.





Tänä vuonna meille antoi siis tunnelmaa joulukuusi, jossa roikkuivat tytön tekemät paperikoristeet ja latvapuoleen kerätyt koristepallot. Ja kuusen ympärillä neulasten kehä. Sillä kulkureitti nyt vain sattui aina menemään aivan kuusen oksia hipoen.





Tänään oli sitten jo aika aloittaa kinkun sulatus. Sain ohjaajaltani uuden kuntosaliohjelman, jota olisi nyt tarkoitus käyttää ahkerasti. Lisäpuhtia antaa Katriina. Sillä eihän kaveria petetä ja olla menemättä, jos kerran on sovittu. Seuraava kerta on jo huomenna. Lienee parasta lähteä keräilemään voimia punttien nostoon. Mukavaa menoa sinnekin!