lauantai 6. joulukuuta 2008

Suunnitelmia ja niiden muunnelmia



Suunnitelmat ovat sitä varten, että niitä muutetaan. Tällaiseen johtopäätökseen kasvoin jo silloin, kun lapset olivat pieniä. Saattoi kulua viikkokausia ennen kuin sovittu kyläreissu toiseen lapsiperheeseen toteutui. Sillä jos ei joku omista lapsista sairastunut juuri parahiksi, niin isäntäperheessä jylläsi tauti, jota ei ehdoin tahdoin halunnut hakea omaan kotiin.


Edellinen riitänee pohjustukseksi aiheeseen. Sillä tämän itsenäisyyspäivän olemme viettäneet tiiviisti omassa kodissamme suunnitellun kyläreissun sijaan. Mies heräsi kaksi päivää sitten silmä punaisena ja eilen se oli edelleen punainen. Mitä siitä silmästä nyt turvonneiden luomien välistä näkyi. Eikä autolla ajamisesta tullut mitään, sillä auton ilmastointilaitteen tuuli sai silmän lisäksi kyynelöimään vuolaasti. Lääkäri antoi eilen reseptit ja hoito-ohjeet ja näyttää siltä, että maanantaina on käytävä arvuuttelemassa toista diagnoosia. Kyläpaikan isäntä arveli peruutusta soitellessamme syyksi avaimenreiästä kurkistelua. Mutta eikös siitä tullut näärännäppy ja tuo ei ole nyt sitä...




Tämän päivän kuvitukseksi sopinee kansalliskukkamme kielo.


Aamulenkin jälkeen olemme siis kökötelleet kotosalla. On ollut aikaa soitella puheluja, joiden suo kestävän pitempään. Ja joulukorttien tekoon on ollut kyllin aikaa. Ylellistä. Mies kypsensi pakastimesta löytyneen strutsinlihan - suomalaiskansalliseen tapaan. Juhlan kunniaksi nautimme sitä viinin kera.


Kukaan ei uskoisi varmaan, jos väittäisin olleeni kotona ja välttäneeni the Juhlien seuraamisen televisiosta. En välttänytkään. Kokonaan. Alussa seurasin hyvinkin tiiviisti ja lopussa toisella silmällä. Toinen silmä ja ajatukseni olivat keskittyneet korttien tekoon. Viimeisen vuoden aikana on tullut seurattua telkkaria hyvin vähän. Eikä tämän päivän tarjonta lisännyt kiinnostustani. Vaikka suon kyllä juhlat linnassa. Ihmettelen sitä katkeran kateellisen sävyistä keskustelua, jota viime aikoina olen ollut huomaavinani ainakin paikallislehdessämme. Ja televisiossa juhlia pilkattiin jossain "huumori"-ohjelmassa aivan ala-arvoisesti. Itsenäisyys on hieno asia ja sen juhliminen on paikallaan.


Jahas, itsenäisyyspäivä olikin jo eilen. On aika siirtyä unten maille. Jatkot jäävät nyt väliin... Hyvää yötä!

3 kommenttia:

Virpi P. kirjoitti...

Olen minäkin ihmetellyt ihmisten loputonta kateutta ja katkeruutta parempiosaisia kohtaan. Että jos minä en pääse, niin ei sitten kukaan muukaan saa mennä!

Mukavaa juhlia oli katsella siinä kynttilöitä poltellessa ja tänään panin miehen hakemaan vielä Iltsun, että saa katsoa uudelleen kuvat lehdestä.

Vicki Li kirjoitti...

Mulla meni ohariksi koko valtakunnan juhla tänä vuonna, olis niin kiire bilettää Tampereella. Kuvia näkee nyt lehdissä jonkin aikaa varmaan.

Eevis kirjoitti...

Kaiken huippu, Katriina, oli mielestäni ehdotus, että kaikilla naisilla pitäisi olla samanlaiset puvut. Ja se tätsy taisi olla ihan tosissaan! Minä plarailin tv-kanavien nettisivuilla. Samoilla asioilla :)

Teit hyvän valinnan, Vicki Li.