Uuden Olivia-lehden pääkirjoituksessa Niina Leino puhui talven sietämisestä. Asumme kuulemma seudulla, joka on kuin kiireisen sinkun jääkaappi - kylmää, pimeää, pilkahdus valoa korkeintaan kerran päivässä, kirjoittaa hän... Siihen pimeyteen hän on keksinyt keinoksi punaisten raitojen tekemisen... hänen keinonsa on hörhöily... Hörhöilyn ylin aste on hänen mittakaavassaan korvakynttilähoito...
Tuo juttu kolahti jotenkin elämänfilosofiaani... Kun on pimeää, synkkää, harmaata, surullista... silloin värikkäät raidat ovat erityisen värikkäitä. Omissa mielikuvissani raidat ovat kyllä olleet hohtavia turkooseja, keltaisia, monen värisiä... Sen kirkkaampina ne ovat hohtaneet, mitä synkeämpi on ollut taustan väri... Edes muutama värikäs viiva päivässä on saanut vaikeinakin aikoina elämän näyttämään elämisen arvoiselta... Silloin viivoille on antanut suuremman merkityksen...
Aina niitä raitoja ei jaksa edes itse tehdä, kenties... Silloin, kunpa silloin huomaisi ainakin ne pilkahdukset, värikkäät pilkut, jotka joku toinen on piirtänyt... Tai muuten ovat juuri sinä päivänä piirtyneet sinne harmauden keskelle...
Nyt, hyvä mahdollinen Lukijani et kyllä usko... tämän filosofoinnin keskeytti oudon tuttu pauke... I L O T U L I T U S, juuri nyt.... uskomatonta! Joku juhlatilaisuus ilmeisesti alkamassa... Kylläpä piirtyivätkin kauniisti kaikki ne värikkäät raketit tuonne taivaalle pimeyttä vasten...
Samaa aihetta käsittelee eräs lempirunoistani, jonka on kirjoittanut Maaria Leinonen:
" Ei niin onnetonta päivää
ettei pientä
ilonkyventä tarjoa:
linnun helkähdyksen
kastepisaran
kuurankiteen
kimalluksen verran.
Ja taas jaksat -
etkö jaksakin? "
Hyvää viikonloppua!, kuiskaan Sinulle hiljaa...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Hyvä vertaus tuo kiireisen sinkun jääkääppi: niinhän se on, valoa pilkahtaa hyvällä tuurilla hetki päivässä. Onneksi jaksat muistuttaa elämän iloisista raidoista, itsehän niitä pitää jokaisen kaivaa esille talvella.
Meillä on ilonpitäjä viikonlopun lainassa ja hauskuutta riittää. Miten hyvää tekeekään koiramummille pieni juoksulenkki!
Jokaisessa päivässä on jotakin hyvää, vaikka toisinaan täytyykin hiukan tonkia ja penkoa että sen ilon löytää.
Niinpä, kun vain muistaa tonkia, niitä raitoja... eikä lumoudu tuijottelemaan napaansa...
Koiruliini järjestää raitoja elämään tilaamattakin... välillä ihan hengästyksiin asti :)
Äh, pakko siis vielä lisätä, että oikeasti Pahaa Oloa on mielestäni kuitenkin hyvä pysähtyä kuuntelemaan ja miettiä, mistä se johtuu ja mikä on avuksi... Silloinkin punaiset raidat ehkä antavat voimaa...
Täsmälleen niin Eevis :)
Lisäsin sinut linkkilistalleni. Mukava lukea blogiasi.
Tervetuloa Noeijoo!
Tästä aiheesta riittäisi varmaan paljon, paljon pohdittavaa... Cascas ja muut.
Lähetä kommentti