Juhlaa, niin, virus on kutsunut kaverinsa kylään... Lomani jatkuu. Piti jättää menemättä konserttiin, toivotella ystävälle antoisaa iltaa... Työkavereilta sain sentään sääliä ja Mies kantoi herkkuja... pihviä, suppilovahveromuhennosta ja uuniperunaa... ja salaattia, tottakai... Maistuvat hyvältä - muistaakseni...
Viikonlopun suunnitelmakin alkaa olla vaarassa? Viime viikonlopulta karmean ajokelin vuoksi siirretty matka... tutustumaan uuteen lapsenlapseen, poikaan, ja pitelemään sylissä... onko se vieläkin siirrettävä? Ja isosiskokin siellä odottelee mummia... oppinut muskarissa uusia lauluja tapailtavaksi - odottelee pappaakin lumikakkujen tekoon...
Tänään kello kahdeksantoista sian vuosi vaihtui rotan vuodeksi... Oikein juhlitaan lasipalatsin luona... Siellä olisi mukava olla ihmettelemässä. Kiinalainen ilotulituskin, sanottiin aamuteeveessä. Tulee mieleen pari muuta uudenvuodenjuhlaa, joissa on ollut mahdollisuus olla mukana joitakin vuosia sitten... muistaakseni hieman keväämmällä... Iranista tulleiden... Työssäni kohtasin kaksi paria iloisia silmiä, toivottivat tervetulleeksi... tottakai ostin lipun. Sitä ilonpitoa... ruoka oli hyvää ja musiikki, se pisti jenkkakahvoilla varustetun tätieläjänkin varpaan heilahtelemaan tahdissa...
Tulee mieleen, että esi-esi-esi-isänikin on ollut maahanmuuttaja. Isotätini kertoi sukupolvelta toiselle kulkenutta tarinaa nahkurista, joka asettui asumaan tänne Pohjolaan. En ole saanut päätettyä, että voinko antaa anteeksi tuolle kaukaiselle sukulaiselle... kun on harmaata, pimeää, loskaa, hyytävää... EN! Ja kun hanki kimmeltää tuhansina timantteina, puut ovat sokerihuurrettuja, aurinko kuultaa heleänvihreiden ja silkkisten hiirenkorvien läpi, lammen peilissä kuvastuu tumma kuusikko, elokuisen yön lämmin pehmeys saa valvomaan pitkään... KYLLÄ! Silloin annan anteeksi. Kuitenkin, olen vakuuttunut siitä, että esi-esi-esi-isäni on eksynyt, harhautunut suunnasta... HÄNELTÄKÖHÄN olen perinyt kartanlukutaitoni...?!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti