Koordinaatteja

Kuten mahdollinen Lukijani huomasi, sekoitin Lasipalatsin ja Tennispalatsin... asun siis kehä kolmosen toisella puolella... maalla - kaupungissa. Meiltä ajelee neljä tuntia meidän vauhtia Helsinkiin... Pakollisine taukoineen Tähtihovissa...kahvi ja pulla, kivikaupan kiertäminen ja hotelli helpotus...

Multaa omistamme niin monta neliömetriä, että etelän puolen seinustalla voi heti hangen vetäydyttyä nähdä helmililjojen alkavan pilkistää esiin... ja vähän myöhemmin saa ihmetellä myyrätuhoja... sen herkkua on ruusukvitteni ja alppikärhö... oli mokoma pesänkin tehnyt kukkapenkkiini, yhtenä vuonna. Syömättä jääneiden kasvua saa sitten seurata keväästä syksyyn...

Helsingin tie on tullut tutuksi, sillä sen varrella asuu lastenlastemme perhe... Niinpä, ihmetellä vaan täytyy, että kuinka aika kuluu - fraasi, mutta niin totta... Omat lapset olivat ihan vasta saman ikäisiä kuin lapsenlapset nyt... syntyivät kahden ja kolmen vuoden välein... syli oli täynnä lapsia ja töitä. Viimeinen muutti kotoa yhdeksän vuotta sitten... Kaksi asuu nyt suuren meren takana, samoin miniä, kolmas tyttömme... Koordinaatteja piisaa siis... meidän perheessä. Taidankin ostaa Miehelle maapallon lahjaksi, kun täyttää vuosia seuraavan kerran... pyöreitä.

Maapallo, se on kutistunut. Tukholmaan mentiin jo ulkomaille ja Kanarialla käydessäni - ensimmäisellä kaukaisemmalla matkallani - olin jo vanhempi kuin nämä merentakaiset lapseni... Kaukana, mutta lähellä... känny, sähköposti, skype ja blogi lyhentävät välimatkaa. Kirjoittaa voi koska vain, kuvilla voi täydentää kertomusta... ja ääninäyte silloin tällöin vahvistaa, että hyvin menee.

Voin tuntea itseni haikean onnelliseksi - lapset ovat löytäneet oman näköisensä elämän...