Hajatelmia

Jälleen yksi viikko elettynä. Työssä oli helpompaa kuin yleensä; potentiaaliset soittajat ja paikalle tulijat olivat varmastikin talvilomalla. Tietää kenties tiheämpää tahtia ensi viikolla - ja sehän on vasta ensi viikolla...

Mies oli pappana ja minä työn ohessa Nanni-koiran yksinhuoltajamammana muutaman vuorokauden. Pakko kävellä työhön, pakko kävellä työstä pois... (bussillakin pääsisi, mutta ei ilkiä kahta kilometriä ajaa) ja pakko kulkea koiran kanssa lenkki aamulla, illansuussa ja vielä iltamyöhäsellä juuri ennen nukkumaan menoa. Vanha koira nääs... Ai että teki hyvää!

En muuten ollut ennen koirien kanssa elämistä tullut ajatelleeksi, miten tarkkoja suunnitelmia ja mittauksia on tarpeen tehdä ennen pissimistä! Joku pieni puun oksakin pitää haistella juuresta alkaen jokaisen haaran kärkeen saakka, ennen kuin tietää juuri oikean paikan johon tirauttaa muutama tippa. Pitää jättää säästöön paremman paikan varalle. Ja ennen kakkimista pitää tarkistaa ensin muutama paikka ja oikean löydyttyä kiertää joskus muutama kierros vastapäivään ja pari myötäpäivään - siinä!... Ennen työpäivää ei vaan hermo meinaa kestää, aina.

Ilma oli leppeän raikas ja aamullakin on jo valoisaa; mikä oli kävellessä työhön... Talitintin laulun lisäksi kuuluu jo muutakin viserrystä. Tuntisi vain! Muutama vuosi sitten liityin lintuyhdistykseenkin, jotta oppisin lisää linnuista. Odottelen vieläkin, että Seura tekisi kaltaisekseen... Erottaisivat, jos tietäisivät, kuinka monta lintua tunnistan... Parilla hyvin antoisalla retkellä olemme Miehen kanssa kyllä olleet lintuharrastajien matkassa - vetäjänä oli varmaankin ihan ammatikseen asiaan perehtynyt. Ensimmäisellä retkellä ajelimme kesäkuisena iltana pyörillä ympäri asuinaluettamme - bongasimme yölaulajia. Satakielenkin kuulin silloin ensimmäistä kertaa kotikaupungissani. Varmaan olin kuullut aikaisemminkin ja nimittänyt sen vain nätisti laulavaksi linnuksi. Toisen kerran olimme saman yhdistyksen retkellä suolla, luonnonsuojelualueella. Emme voineet kuin ihmetellä ja ihailla retkikumppaneitamme... Miten paljon enemmän heidän silmänsä näkivätkään ja korvansa kuulivat! Siinäpä haastetta...

Haastetta siinäkin, että saisin lopulta toimeksi parannella tämän blogin "leiauttia" - Kun vierailee toisten upeilla sivuilla, tulee houkutus tehdä jotain... Tekniikan "ihmelapsena" epäröin ryhtyä toimeen, sillä ihan mahdollista, että deletoin koko blogin... Laskuria haluaisin asetella ja jotain iloa silmälle... Mahdolliset vihjeet ja neuvot ovat tervetulleita...

Huomenna jälleen aikainen herätys. Päiväretki Tampereelle ja Ideaparkiin suunnitelmissa (Nähtävä kait kun siitä niin puhutaan.)... Pakko lopettaa.

Hyvää viikonloppua!