Tämän viikonlopun bloggaukset ovat nyt tässä, sillä huomenna minua kohtaa Suuri Tehtävä. Matkustan lastenlasteni mummiksi. Flunssa on vihdoinkin hellittänyt ja tähtien asennot ovat muutenkin suotuisat... on aika kohdata perheemme pienimmäinen ensimmäistä kertaa.
Tässä kappaleessa kerron salaisuuden vain Sinulle, mahdollinen Lukijani. Sillä kaikki muut pitäisivät meitä nyt aivan hassuina... Monien pohdintojen jälkeen asia on näet niin, että matkustan bussilla ja pappa jää kotiin huolehtimaan Nanni-koirasta. Matka olisi liian raskas koiravanhukselle, joka selvästi alkaa olla väsyneempi. Se ei ole koskaan rakastanut autolla ajoa ( ilmeisesti se voi pahoin ) ja pienen tytön hellyydenosoitukset sekä herkeämätön kiinnostus "Nannikoiaa" kohtaan olisivat sille aivan liikaa... Pappa jää siis kotiin ja sitten ensi viikolla , lomallaan, ajelee Opelilla leikkimään lapsenlapsen kanssa ja helpottamaan tyttären perheen arkea.
Ai minäkö Opelilla?... Jos tuntisit minut paremmin, et kysyisi tuommoisia!
Tyttären pientä tytärtä olemmekin tavanneet viimeksi tammikuussa - sen se välimatka saa aikaan... Mutta onneksi hänen kanssaan voi jo jutella puhelimessa. Taito on kehittynyt pikkuhiljaa ja usein tarvitaan äitiä tulkiksi, sillä osoittelevaa sormea on mahdoton nähdä tavallisella peruskännyllä ja kaikkien kommenttien asiayhteyttä ei arvaa mummikaan... Aluksi puhelinkeskustelumme rajoittuivat vastaukseksi saatuun hiljaiseen tuhinaan ja nappien painalluksista aiheutuviin kirskuviin ääniin. Kunnes noin kuukausi sitten tyttö oivalsi, että puhelimesta kuuluu mummin ääni ja hänelle puhutaan... Kysymykseen, mitä hän oli tehnyt papan kanssa, kuului iloinen vastaus: "Kakku!"
Tänään selvisi, äidin avustuksella, että tyttö oli ollut kaupassa ja säikähtänyt siellä Hugo-peikkoa. Pikkuveli oli parhaillaan nukkumassa. Ja tyttö oli syönyt "lihapulla" - pitäisiköhän nyt huolestua, sillä hän on aina syönyt "lihapulla" ja kaupastakin ostetaan vain "lihapulla"...
Jahas... taidanpa alkaa pakkailemaan... sillä aamulla on aikainen herätys.
Hyvää viikonloppua Sinulle!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Hyvää matkaa mummoilemaan, Eevis! Taitaa tulla sitä liikuntaakin koko viikon edestä, kun Maija on viemässä.
Hyvää reissua ja iloa lasten kanssa!
Toivottavasti reissusi on mukava. Ainakin siitä on paljon iloa lapsille ja vanhemmille.
Kyllä nuo vanhat koirat on tärkeitä. Sain juuri tekstarin ystävältäni, jonka koiralta leikattiin eilen kasvain yliop.eläinsairaalassa ja nyt sitten hoidetaan toipuvaa koiraa koko viikonloppu.Palaile linjoille taas kun ehdit!
Lähetä kommentti