Evät heilumaan...ko?

En evääni heilauttaisi, jos eivät "terveysterroristit" saisi potemaan huonoa omatuntoa... Näin vastasin, kun Cascas kyseli blogissaan kirittäjiä liikkumisinnolleen... Miten terveellistä - suorastaan terapeuttista - onkaan nähdä oikein silmillään, mitä taas etusormet ovat kirjoittaneet! Minähän en noin sanonut, vaan etusormeni...

Havahduin miettimään, että eihän siitä ole kuin kolme vuotta, kun sanoin ortopedilleni, että hengitän jaloillani... niin tärkeää oli kävely minulle. Vajaassa kolmessa tunnissa pinkaisin lähes kahdenkymmenen kilometrin lenkin. Vaellus Santiago de Compostelaan oli yksi suuri haaveeni; kestänyt vuosia...

Ja nyt raahaudun muka vain jonkun "terrorin" vuoksi - tiedänhän toki, että liikkuminen on niin tärkeää. Totuus on, että tieto siitä tärkeydestä - ei joku ulkopuolinen komentaja - saa omatuntoni ja varmaan huolenikin nostamaan päätään.

Mitä ihmettä tapahtui? Ja mitä sille "ihmeelle" voisi tehdä... ? Jalkaan tullut kipu, jota ei edes ortopedin veitsi tai muu viisaus helpottanut, saivat lenkit hidastumaan ja lyhenemään... Olin ollut liian innokas kävelijä... Vesijuoksu tuntui jonkin aikaa hyvältä... iho teki tenän. Pilates oli seuraava löytöni... liian raskasta pitkän, ylipitkän, työpäivän jälkeen. Viime talvena vesisateiden aattona ostetut sukset odottavat vielä neitseellisinä varastossa - ilmeisesti ensi talvea. Lumikengätkin ovat toista talvea kesämökin ulkovarastossa - miten unohtumattomia retkiä niilläkin on tullut tehtyä paikkoihin, joihin kesällä ei voisi kuvitellakaan menevänsä... Nämä talven kelit! Niinpä, kaikki päteviä syitä olla liikkumatta? Ainoa liikkumismuotoni on kohtuullisen lyhyt kävelylenkki muutaman kerran viikossa...

Monessa yhteydessä olen sanonut, että ei kannata jäädä murehtimaan sitä, mitä ei voi eikä saa... Elämän aikana on niin paljon asioita, joita ei voi saada tai kykene... Silloin on vaarana, että jää huomaamatta kaikki ne asiat, joita voi ja on saanut... Pitää siis keskittyä siihen, mitä on jäljellä ja mikä on tavoitettavissa...

Liikkumisen ilo on korvautunut muilla asioilla... Monet niistä liittyvät jotenkin käsillä tekemiseen... Kirppareilla käynti on eräs parhaista "aivopesuistani" - työasiat unohtuvat täydellisesti... Aina on yksi kirja luettavana... Musiikki on valtaamassa lisää tilaa elämääni... teatteri ja elokuvat, tottakai... Ystäville on liian vähän aikaa... En muista, koska aikani olisi ollut pitkä tai elämä tuntunut tyhjältä... Vaikka liikkumiselta on vapautunut tunteja, tunteja viikossa...

Silti on aika alkaa miettiä, mitä liikkumisen suhteen olisi tehtävissä... On oltava tehtävissä jotain... Cascas taisi saada haastettua minut johonkin elämän kannalta tärkeään...