Niin, ah, olo on kuin sitruunalla, sellaisella tehokkaan sitruunapuristimen kohtaamalla sitruunalla. Hyvin tyytyväisellä sitruunalla! Kaksi työpäivää loman jälkeen takana... miten voi olo olla näin kaikkensa antanut... Päivät ja kohtaamiset ihmisten kanssa ovat olleet antoisia. Niin, kaipa sitä on lupakin olla väsynyt!
Lähdin kauppaan työpäivän jälkeen. Väsymyksellä lie osuutta asiaan... mutta ... kassalla oli semmoinen sirukortin lukija... Ja tottakai kortti sinne. Siinä sitten seisoin sormi pystyssä... tajuntaan pukkasi vain pinkoodia... Kiva seistä jonon ensimmäisenä ja plarata mielessään tunnuslukuja ja salasanoja, uuh! Kännykin oli unohtunut kotiin; kortin tunnusluku on upotettuna yhteen "puhelinnumeroon". Ei siitäkään sitten apua... Onneksi tämä ERROR kesti vain joitakin sekunteja - pitkiä...
Välillä sitä ihmettelee, kuinka aikoinaan jaksoi, kun lapset olivat pieniä... työpäivän jälkeen join kahvit vielä työpaikalla - sen jälkeen ei ennen viimeisen nukahtamista yöunilleen ollut paljon mahdollisuutta istua - ainakin oli pino muksuja sylissä... ihanaa aikaa! Se on hyvä, että lapset saadaan melko nuorina...
Loma tuli nyt käytettyä siivouspuuhiin. Kaappien valmistuminen sai aikaan sellaisen ketjureaktion... Nyt alkaa olla valmista. Kun siivousinto yllättää, se on hyödynnettävä viimeiseen hikipisaraan... Siivousinto yllättää niin harvoin... Energialataus alkaa siitä, kun kaamoksen pimeyden jälkeen ensimmäiset auringonsäteet tulevat juuri tietystä kulmasta ja paistavat huoneen perimmäiseen nurkkaan asti... Säteet saavat jok'ikisen pölyhiukkasen suorastaan kimmeltämään ja kaikki tuhannet koirankarvat loistamaan valkoisempina kuin koskaan... herää hävityksen hinku niitä hiukkasia kohtaan... Silloin on iskettävä!
Huokaus... Aika lähteä lepäämään laakereilla... Good night!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Iik, kuuma hiki tulvahtaa niskaan jo pelkästä ajatuksesta väsyneenä kortinlukijan äärellä! Ihan samat kokemukset, varsinkin kun se tulee yllätyksenä. Väsyneet aivot pusertavat mieleen jopa kirjaston tunnukset, mutta ei sitä ainoaa oikeaa. Kohta se pitää kirjoittaa kämmeneen.
Samaa mieltä tuosta mitä kirjoitit siivouksesta, päteeköhän tuo ketjureaktio myös kuntoilussa? olen (jälleen) päättänyt tehdä jotain tälle rapistuneelle olemukselleni, saa nähdä miten tässä käy :). täällä meillä päin noita kortinlukijoita ei vielä monessakaan paikassa ole, kerran minullakin posket (vai oliko se koko pää) punoitti miettiessäni tunnuslukua.
Täytyy ehkä tatuoida se tunnusluku...? Sellainen mummotatska :)
Tsemppiä kuntoiluun, Cascas! Sait minut hyvin mietteliääksi...
Lähetä kommentti