Eevis ostosparatiisissa

Tämä on nyt nauhoitettu lähetys, sillä eilisen Ideapark-matkan ja saunan jälkeen ei noussut kirjoittava sormi, ei... muutaman ajatuksen ehdin suoda blogille ennen nukahtamistani sohvalle... taustalla hyrisi Cristal Snow... muistaakseni...

Eilinen päivä alkoi aivan liian aikaisin - tosin sisäinen kelloni herätti minut jo puoli tuntia ennen ohjelmoitua herätystä. Lähtöaika oli nimittäin jo kello seitsemän! Matkasimme paikallisen matkanjärjestäjän tilausajossa... Edullinen ja rento tapa matkustaa näillä keleillä. Nojoo, rento ja rento - Menomatkalla oli ylimääräistä jännitystä, kun bussissa oli vika. Sähköllä toimivat vaihteet lakkasivat toimimasta aina, kun kuljettaja joutui laskemaan nopeutta. Siispä seisoimme melkoisen monta kertaa tien laidalla, liikenneympyrässä tai vasemmalle kääntyvien kaistalla ja odotimme, kun kuljettaja avasi oven ja hyppäsi autosta ulos sammuttamaan virran pääkytkimestä. Uudelleen bussia käynnistettäessä vaihteetkin alkoivat taas toimia. Paluumatkalle saimme onneksi uuden auton. Ihailin kuljettajan hyviä hermoja - Vain kerran kuulin hänen toteavan, että prrrrkkele - eikä noussut harminpunakaan otsalle... Totesipa tämä suomalainen mies vain perillä, että menee koko päivä piloille, jos hermostuu.

Toinenkin viisaus tarttui korvaani päivän aikana. Ilmeisesti joku Tampereen seudulta oleva isoäiti oli tunkemassa sianporsasta (äänestä päätellen...) wc-koppiin. Hän yritti perustella toimintaansa seuraavasti: Sillon kannattaa käyrä pissalla ku on kohralla, vaikkei pissattaskaa...

Ideaparkista minulla ei ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia. Ulkopuolelta katsottuna paikka ei vaikuttanut kovin suurelta, mutta sisälle päästyä avautui pieni kaupunki. Paikasta oli hyvä kartta, jonka avulla oli helppoa kahvikupin äärellä suunnitella päivää. Kahvila oli suurilla limoviikunapuilla koristellun keskuspuiston reunalla; katukahvila... Olimme perillä viisi tuntia ja koko sen ajan tunnelmaa toi keskuspuistossa pidetty jääkiekkoturnaus; 2001 syntyneet pojat ottelivat taukoamatta kahdella pienellä keinojäällä. Vuoroaan odottelevat pelaajat näyttivät välillä vaihtavan lajiakin; pieniä, ymmärtääkseni ystävällismielisiä, painiotteluita näkyi silloin tällöin...

Keskuspuisto oli vanhan kaupungin reunalla ja siltä lähti nimettyjä katuja, esitteen mukaan 1,2 km yhteensä. Jälleen saan syyttää ilmansuunnissakin sekoilleelta esi-esi-isältäni perimiäni geenejä siitä, että olin välillä aivan väärässä päässä parkkia ja kilometrejä tuli varmasti taitettua erinäisiä... Oikea (pariin kertaan operoitu) takajalka oli jo puuduksissa puoleen jalkaterään... mutta se ei saanut haitata tahtia... Joukkueemme (siis Mies ja minä) jakaantui kahteen osaan jo pian kahvilan jälkeen. Ehdotin tällaista käytäntöä ja se kiittäen hyväksyttiin... Tiesin nimittäin jo vanhastaan, että tuollaisissa paratiiseissa mies muuttuu kalpeaksi ja sekä häntä, että hänen lompakkoaan alkaa huimata. Hän suunnisti seuraamaan turnausta keskuspuistoon ja toimi samalla hyvänä takki- ja ostoskassivahtina... Minun tehtäväkseni jäi siis uhrautua shoppailemaan...

Päivän varsinainen tavoite oli löytää verhot, joiden kuosista minulla oli selkeä kuva: valkoisella pohjalla kevyitä, pinnan peittäviä graafisia, tyyliteltyjä ei-kukkia... kuitenkin jotain luontoon, puihin tai pensaisiin viittaavaa... Sen itsetehdyn komeroston oviksi - Ikkunoihin löysimme jo aikaisemmin puusäleverhot. Ajattelin, että ainakin Marimekolla sellaiset olisi, mutta ei, eikä Eurokankaassa eikä... Oli kyllä kätevää, että tunnetuimmat kangaskaupat olivat sijoittuneina samaan taloon. Lopulta ostin muutaman valkoisen aluslakanan ja mustia kangastusseja... Jos ei onnistu, niin sitten meille jää ainakin muutamia melkeinvalkoisia aluslakanoita... Ja arvannet, hyvä mahdollinen Lukijani, että parkista löytyi taas jotain sellaistakin, mitä en etukäteen tiennyt edes tarvitsevani. Ja Mies löysi Tokmannista pitoteippiä suksiin... Hänelle olisin ostanut sieltä paratiisista vielä omenan. En löytänyt.

Päivän kruunasi lounas yhdessä. Ruokapaikkoja ja kahviloita siellä oli monenlaisia... Parhaat gourmet-paikat löytyvät kuitenkin muualta.

Päivä oli hyvä. Joskus varmasti poikkeamme Ideaparkiin uudelleenkin, jos se osuu matkan varrelle. Toisaalta oli jälleen hyvä huomata sekin, että merta edempänä ei ole sen vihreämpää kuin aidan tällä puolella.