Pääsiäinen kului pienen pojan juhlaa valmistellen ja viettäen. Lähdimme Miehen kanssa ajelemaan jo perjantaina iltapäivällä kohti etelää. Lauantai kului juhlavalmisteluissa; kauppareissu sekä tarjoilujen esivalmistelut. Kun ohjelmaan lisätään vauvan ja pian kaksivuotiaan isosiskon hoito ja viihdyttäminen, voi siitä arvailla, että lauantai oli rikas ja monivaiheinen. Yhteinen puuhailu sujui rattoisassa hengessä ja pikkutyttökin oli iloisesti tohinassa mukana. Ihailen hänen vanhempiensa kykyä ohjailla tyttöään lempeästi ja ymmärtäväisesti.
Sunnuntaina aamu alkoi varhain, sillä molemmat lapsukaiset ovat hyvin aamuvirkkuja... Hyvä niin, sillä kello yksitoista alkoi seurakunnassa jumalanpalvelus, jossa poikavauva sai siunauksen. Juhlallinen, lämmin tilaisuus. Ja sieltä juhlijat siirtyivät tyttären perheen kotiin. Oli ilo havaita, että pieni lapsi voi sulattaa sydämiä ja yhdistää ihmisiä. Ja silti vielä joukosta puuttui kolme: pienen pojan eno ja enon vaimo sekä täti - kaikki suuren meren takana Australiassa saakka.
Kaiken tämän ajan vauva oli niin kuin kaikki odottavat äidit ajattelevat vauvojen olevankin: syövät, nukkuvat, hymyilevät ja seurustelevat.
Juhlatarjoilut kuittaan ilmaisulla ihan hyvää ja riittävästi... Mutta mainittakoon pöytäkoristelu sentään! Tyttären anoppi oli tuonut kimpun pajunkissoja pääsiäisen kunniaksi jo viikolla... Pikkutyttö oli ne ilokseen löytänyt eteisestä, vielä muovikassissa. Ja siitähän löytyikin muovikassillinen mukavaa puuhaa... Tyttö oli napsinut pikku "kissat" oksista nättiin kekoon eteisen lattialle... Niinpä oranssia tulppaanikimppua koristi vain muutama pajunoksa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti