Olen ärtynyt. Sitä ei helpottanut edes miehen tarjoilema ruoka työstä palattuani. Nyt, kun on aikaa ajatella, tuntuu siltä, että ärtymys vain lisääntyy. Sillä tämänpäiväinen "kokous" oli sellaista pakkosyöttöä, että ei sitä nyt voi kokoukseksi kutsua. Esimieskaarti tunki käärmettä pyssyyn!
Lyhyesti sanottuna, esimiehemme, piittaamatta rahtuakaan ylikuormituksestamme ja resurssivajeestamme, tulossa olevaan asetukseen vedoten, suorastaan määräävät meitä aloittamaan vielä uutta toimintoa, joka vie runsaasti lisää voimavarojamme ja aikaamme. Toiminto sinänsä olisi hyvinkin tarpeellista ja innostavaa. Mielelläni sitä tekisin. Mutta mitään muuta en voi vähentää sen varjolla. Ja totuus on, että tulevan asetuksen toteuttamiseen on aikaa 2011 saakka.
Kaikki vastalauseemme kilpistyivät esimieskaartin epämääräiseen vakuutteluun, että resursseja on tulossa. Uusilla resursseilla tuskin hoidetaan entisetkään työt niin, että ihmiset jaksaisivat ilman sairaslomia. Ja sitä epämääräistä lupausta olemme kuulleet vuosikausia ilman, että selvästi konkreettia apua asiaan olisi tullut.
Uutena strategiana yrittää murtaa vastustuksemme oli kehu. (Varmasti nyt jollain kurssilla on annettu tämä ohje: "Kehu kiltti tyttö päivässä!") Me olemme kuulemma edelläkävijöitä. Meistä voi kuulemma olla ylpeitä. Siis, meidän odotetaan edelleenkin olevan kilttejä ja reippaita tyttöjä! ...... marjat. Sanon ma.
Vastustuksemme, hmmm. En voi olla ylpeä omasta osuudestani olla vastahankaan "kokouksessa". Sillä en nyt jaksanut provosoitua. Siellä. Lähinnä keskityin meditoimaan. Hyvä etten alkanut suorastaan levitoida! Hoin mielessäni mantraa: Relax, kahden viikon kuluttua olet kaukana täältä! Saapa nähdä, kuinka asiat etenevät. Saammeko yhteishenkeä koottua niin paljon, että suostumme uuteen työmuotoon vasta, kun resurssimme ovat kohtalaiset. Valitettavasti joukossamme on aina kilttejä "saparopäätyttöjä", jotka juoksevat itsensä lähes hengiltä, jos joku kehuu.
Kiitos, että kuuntelit. Jo alkaa helpottaa. Viikonlopun ajaksi. Asia vaatii vielä pohtimista ja keskustelemista kollegojen kanssa. RRRRRRÄYH!
7 kommenttia:
On muuten kaunis käärme. Näin kerran partsilta (ei omalta) kun kyykäärme luikerteli yli pihamaan, kaunis, harmoninen liike.
Hmm...ylistämällä alistettuja tulee aina löytymään. Keskity sie vaan tulemaan lomaan ja siihen ajatukseen, että et mene enää halpaan. Mukavaa viikonloppua!
Outoa, että tuota käärmettä saattoi katsoa. NLP-kursseilla harjoittelu ei ole mennyt hukkaan.
Nyt ei enää itketä koko aikaa, ainoastaan viiden minuutin välein.
Pakko kysyä, Eevis, oletko itse kuvannut tuon käärmeen ja missä? Minusta se oli niin lumoava, että nappasin tiedostoihini itteni iloksi, ok? Jos sitä jollekin näytän, kerron kyllä, että on sun kuva, ok? Mulla ei ole käärmekammoa ollut, ampparifobia on. Onneksi niitä ei enää tälle suvelle lentele.
Palaan vielä: Tekisi mieli leikata saparot poikki jokaiselta yli kolmikymppiseltä tytöltä, joka ei älyä suojella itseään, vaan täynnä nuoruuden intoa antaa töissä kaikkensa sen sijaan, että jättäisi voimiaan illaksi lapsilleenkin.
Nimim. Olisipa joku leikannut.
Hullun hommaa on, työelämä nykyään.
Onko se sen väärti?
Pystyin niin eläytymään tuohon melkein levitointiin kokouksessa -sitä on tullut harrastettua, kun jatkuva provosoiduksi tuleminen käy ajan mittaan raskaaksi.
Käärme kiittää kehuista ja Mies. Kuva oli hänen ottamansa (unohdin mainita). Ole hyvä Vicki Li, saat vapaasti sitä käyttää.
Kopsaa sinäkin, Katriina. Kuvittele pikku matoseksi.
Amppareita itsekin enemmän pelkään.
Kiitos kannustuksesta, Vicki Li. Olin sen tarpeessa. On ihanaa, kun on ikää ja kokemusta. Letit on katkaistu...
Katriina, toivon, että mielesi on parempi jo! Ymmärrän toisaalta nuoruuden innon, jos se lähtee itsestä. Silloin vielä jaksaa. Mutta jos vielä aikuisena naisena (miksei nuorenakin) juoksee letit sojona, että joku kiittäisi. Ja uhraa terveytensä. Sitä en voi käsittää. Nyt ei ollut tilaisuutta keskustella kollegoiden kanssa oikeasti. Sen tarve varmaan olisi pikaisesti.
Ei ole sen väärti Eicka. Mottoni on, että elämässä tärkeintä on elämä. Kohta puolitan työni. Mieluummin köyhä kuin kippee... Ja jatkan myös levitointia, tarvittaessa...
Hyvä! Pidä ärhäkkyys pinnassa ja puolusta itseäsi, pelotta! Tuo ylistämällä alistaminen on hemmetin ovela keino imeä työntekijöistä kaikki irti.
Lähetä kommentti