keskiviikko 10. syyskuuta 2008

Nyt kylmii






Aika kuluu niin nopeasti. Kun heinäkuussa varasimme paikat lennolle, tuntui, että matkaan on vielä ikuisuus. Ja nyt, lähes tasan kolmen viikon päästä alamme olla jo perillä pojan ja miniän luona. JOS!


Soitin tänään työhön sijaiselleni ja kuulin, että lähes kolme viikkoa sitten jättämäni loma-anomus ei ollut vielä palautunut hyväksyttynä. Ennen matkan varaamista varmistin esimieheltäni, että voimme turvallisesti ostaa lentoliput. Mutta nyt esimies on vaihtunut ja on ollut havaittavissa suunnan muutos. Oikeasti pelottaa nyt, että sijaiskysymyksiin vedoten lomien myöntämiset ovat tiukemmassa. Olisi kohtuutonta joutua ottamaan palkatonta, kun keväästä asti suunnitelmastani olen keskustellut avoimesti, eikä mitään estettä tai uhkaa ole ollut olemassa. Ihmettelen, että työssä, jossa ihmiset kuormittuvat juuri henkisesti muutenkin, tämä työnjohtoasia klikkaa jatkuvasti... Huomenna soitan esimiehelleni. Toivottavasti pelkoni on turha, mutta tänään on ahdistanut ajatella asiaa! Miehen rauhoittelut ovat menneet nyt kuuroille korville.


Perjantaina tapaan jälleen lääkärini. Silloin varmistuu se, että terveyteni kestää pitkän lentomatkan. Olen luottavainen sen suhteen.


Optimistisena pessimistinä olen käyttänyt tänään paljon energiaa matkavarusteiden keräämiseen. Jos / kun pääsen ensi viikolla takaisin työhön, jää pakkaamiseen sen jälkeen niukasti energiaa. Julmetun suuri pino vaatteita lojuu sänkyni päällä. Mihin ihmeeseen laitan ne yön ajaksi? Ja mitä ihmettä jätän niistä pois? Sillä pinosta puuttuvat vielä maastokengät, sandaalit, valkoiset hellelipokkaat, juhlakengät, punaiset hellelipokkaat... Mitenkähän ihmeessä saisin sujautettua Miehen matkalaukkuun jotain? Täytyy lähteä neuvottelemaan...



6 kommenttia:

Virpi P. kirjoitti...

Ei kai kukaan halua turhaan kiusata loma-asioilla? Varmaankin lomasi myönnetään tavalliseen tapaan suullisesti ja virallisesti jälkikäteen, näin meillä tehdään.

Matka kuulostaa houkuttelevalta, mutta pakkaaminen ei. Siinä onkin miettimistä, vaikka ihan sivilisaation piirissähän Australiassakin ollaan.

Anonyymi kirjoitti...

Ikäviä tuollaiset epävarmuudet, itse olisin ihan solmussa. Tsemppiä! :)

Hyvä idea, Miehen laukkuun vaan liiat tavarat ;) Muista, että esim. sukkia ja muuta pientä voit pestä siellä, että ei tarvii koko vaatekaappia mukaan. Ja varmasti sieltä löydät myös jotain kivaa, että jätä kolo laukkuun.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllähän sen loman pitäisi selvä olla, vaikka se olisikin sovittu edellisen pomon kanssa. Suullinenkin sopimus on sopimus! Hassua ilkeilyä olisi, jos nyt yhtäkkiä homma kaatuisi yhden ihmisen takia.

Tsemppiä!

Vicki Li kirjoitti...

Pakkaamisvaihe on minustakin ihan kammottava, mutta sitten helppaa, kun istuu koneessa. Toivottavasti tuo rassaava loma-asia selviää. Lähdet kyllä joko ilman lomaa tai loma alla.

Eevis kirjoitti...

Katriina, Satu, Minz, Vicki Li, kiitokset teille! Joup, pakkaaminen on uhhhh! Loma-asia on edelleen epäselvä. Osa kevään, kesän lupauksista osoittautui jo tuulesta temmatuiksi. Järki ja tunne jatkavat vielä omilla laduillaan... Pakko sen on selvitä... Uskon.

Anonyymi kirjoitti...

Joskushan se loma on kuitenkin myönnettävä, miksei siis juuri nyt. Ja lähdet kai kaikesta huolimatta matkaan, tuli mikä tuli?

Ihanaa matkanodotusta sinulle kaikesta huolimatta, saa kai niitä kamppeita sieltäkin.

-Eicka