Minä, keski-ikäinen, vaimo, äiti, mummi. Koiran mamma. Työ ihmisiä varten. Aikaa jo itselle, olla, ajatella... ottaa vastaan elämä sellaisena kuin se on, iloineen ja suruineen. Ja huumorilla.
perjantai 22. elokuuta 2008
Keskeneräinen, Valokuvatorstain 98. haaste
Ja sitten vielä hieman punaa poskiin...
5 kommenttia:
Anonyymi
kirjoitti...
Voi olla kypsä ja hyvä, vaikka ei punoittaisikaan, mutta kesken on vielä, se on selvä. Hyvä kuva.
Kohta tulee syksy, ja sitten omenat saavat väriä naamaan.
Eilen Teemalla näytettiin ruuan historiasta ohjelman, kuinka Euroopassa innostuttiin 1800-luvulla omenanviljelystä niin paljon, että haluttiin niihin kauniita kuvia. Raakoihin omeniin kiinnitettiin vesiliukoinen tarrakuva, ja sitten kun omenat kypsyivät, tarran kohdalta kuori jäi vaaleammaksi. Tarra pestiin pois ja kuva tuli näkyviin.
5 kommenttia:
Voi olla kypsä ja hyvä, vaikka ei punoittaisikaan, mutta kesken on vielä, se on selvä. Hyvä kuva.
Ihan vaan vähän kypsä. ;-)
Hyvä oivallus. Itsekin jo mietin, mitähän sitä keksis valokuvatorstaihin. Minusta ihminen on aina keskeneräinen...:o
Kohta tulee syksy, ja sitten omenat saavat väriä naamaan.
Eilen Teemalla näytettiin ruuan historiasta ohjelman, kuinka Euroopassa innostuttiin 1800-luvulla omenanviljelystä niin paljon, että haluttiin niihin kauniita kuvia. Raakoihin omeniin kiinnitettiin vesiliukoinen tarrakuva, ja sitten kun omenat kypsyivät, tarran kohdalta kuori jäi vaaleammaksi. Tarra pestiin pois ja kuva tuli näkyviin.
Kiitos Leijonainen :) Tuo on rautatieomenapuu. Tekee pieniä, punertuvia, hyviä soseomenia.
Niin, ei edes kypsähkö :)
Ajattelen Satu myös, että siinä vaiheessa kun lakkaan olemasta keskeneräinen, en ole enää elossa. Kiva nähdä, mitä keksit.
Celia, todella mielenkiintoinen juttu! (Luulin olevani ainoa, joka tuunaa omppuja.) Pitää yrittää etsiä netistä tuo ohjelma...
Lähetä kommentti