Ja sitten vielä hieman punaa poskiin...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
skip to main |
skip to sidebar
Eevis
Minä, keski-ikäinen, vaimo, äiti, mummi. Koiran mamma. Työ ihmisiä varten. Aikaa jo itselle, olla, ajatella... ottaa vastaan elämä sellaisena kuin se on, iloineen ja suruineen. Ja huumorilla.
Eevis
Kesä on lyhyt.
Ja mitä jos ruohonkin
huomaa vasta
kun käytävillä on jo lunta.
(Risto Rasa)
Ja mitä jos ruohonkin
huomaa vasta
kun käytävillä on jo lunta.
(Risto Rasa)
Blogiarkisto
-
►
2009
(3)
- ► tammikuuta (3)
-
▼
2008
(156)
- ► joulukuuta (13)
- ► marraskuuta (12)
-
▼
elokuuta
(13)
- Eilinen
- Valokuvatorstain 99. haaste, Iho
- Tilkuilla ja tonttumailla
- Nauruterapiaa
- Operaatio Pelastakaa Lassie
- Keskeneräinen, Valokuvatorstain 98. haaste
- Kävelee kameran kanssa
- Kaivan lähtökuoppia
- Onks tietoo?
- Neito pulassa
- Sadonkorjuuta
- Kuvia ja sanoja, melkein ajan hermolla
- Lomalla "etelässä", kuvitettu painos
- ► heinäkuuta (5)
- ► toukokuuta (18)
- ► huhtikuuta (21)
- ► maaliskuuta (20)
- ► helmikuuta (16)
Harmaina, pilvisinäkin kesinä kukat tietävät kukkia itsensä värisinä.
(Helena Anhava)
(Helena Anhava)
On elettävä
käsi sydämellä.
Kunnes käsi muuttuu sydämeksi,
sydän kädeksi.
Kunnes on yhdentekevää kummalla ojentaa.
(Tommy Tabermann)
käsi sydämellä.
Kunnes käsi muuttuu sydämeksi,
sydän kädeksi.
Kunnes on yhdentekevää kummalla ojentaa.
(Tommy Tabermann)
Keski-ikä -
kuin olisi tullut
pitkältä matkalta
kotiin.
(Helena Anhava)
kuin olisi tullut
pitkältä matkalta
kotiin.
(Helena Anhava)
Laskuri
5 kommenttia:
Voi olla kypsä ja hyvä, vaikka ei punoittaisikaan, mutta kesken on vielä, se on selvä. Hyvä kuva.
Ihan vaan vähän kypsä. ;-)
Hyvä oivallus. Itsekin jo mietin, mitähän sitä keksis valokuvatorstaihin. Minusta ihminen on aina keskeneräinen...:o
Kohta tulee syksy, ja sitten omenat saavat väriä naamaan.
Eilen Teemalla näytettiin ruuan historiasta ohjelman, kuinka Euroopassa innostuttiin 1800-luvulla omenanviljelystä niin paljon, että haluttiin niihin kauniita kuvia. Raakoihin omeniin kiinnitettiin vesiliukoinen tarrakuva, ja sitten kun omenat kypsyivät, tarran kohdalta kuori jäi vaaleammaksi. Tarra pestiin pois ja kuva tuli näkyviin.
Kiitos Leijonainen :) Tuo on rautatieomenapuu. Tekee pieniä, punertuvia, hyviä soseomenia.
Niin, ei edes kypsähkö :)
Ajattelen Satu myös, että siinä vaiheessa kun lakkaan olemasta keskeneräinen, en ole enää elossa. Kiva nähdä, mitä keksit.
Celia, todella mielenkiintoinen juttu! (Luulin olevani ainoa, joka tuunaa omppuja.) Pitää yrittää etsiä netistä tuo ohjelma...
Lähetä kommentti