perjantai 21. marraskuuta 2008

Tämän aamun ilonkyven



Tänään on vapaapäivä. Iltapäivällä lähdemme Miehen kanssa kohti etelää. Junalla. Pidämme sitä mukavampana tapana matkustaa näillä keleillä. Valloitamme vanhemman tyttären perheen kodin pariksi yöksi. He tulevat matkalta viikon päästä. Ajatuksemme on urakoida koti kuntoon ja varustella kaappiin jotain syötävää heille. Avuntarjouksemme otettiin ilolla vastaan ja avain tuli postissa jo viime viikolla. Ja olihan meillä oma lehmäkin ojassa. Tai jos ei nyt lehmä niin ainakin takaneljännes. Huomenna olemme ajatelleet nauttia Helsingin kulttuuritarjonnasta. Teatteria, konsertti tai edes taidetta. Junassa on aikaa tutkia Hesaria ja katsoa, mitä on tarjolla.


Oikeasti minun pitäisi nyt olla jo yläkerrassa imuroimassa. Mutta säleverhojen nosto sai jälleen etusormeni sykkimään, enkä voinut olla näppäilemättä näitä muutamia rivejä. Näky ikkunasta toi mieleen yhden lempirunoistani. Se on Maaria Leinosen kirjoittama.





"Ei niin onnetonta päivää
ettei pientä
ilonkyventä tarjoa:
linnun helkähdyksen
kastepisaran
kuurankiteen
kimalluksen verran.


Ja taas jaksat -
etkö jaksakin?"




Hyvää viikonloppua sinulle!

3 kommenttia:

Virpi P. kirjoitti...

Näky ikkunasta on ihana. Kaunis kuva, kuten muutkin. Toivotan kivaa viikonloppua, vapaa kortteeri ja koko kaupunki tarjolla!

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä, taas jaksaa. Kiitos siitä, kaunis runo ja kuva.

eicka

Vicki Li kirjoitti...

Ihana kuva ja vielä ihanampaa, että menette kotihengettäriksi tyttärelle. Käykää Atskin näyttelyssä, jos sopii aikatauluunne.