tiistai 18. marraskuuta 2008

Suuri keskustelu



Tauti alkaa helpottaa. Sain nukuttua viime yön ilman pahoja yskänkohtauksia, höyryhengitystä ja lämmintä juomaa. Tyyny on vielä painettava kylkeä vasten yskiessä, niin sattuu. Mutta kuvissa ei näkynyt keuhkokuumetta. Eikä muutakaan. Ja ääni alkaa jo kestää puhumista. Juuri sillä äänellä ehdotin Miehelle ennen hänen työhön lähtöään, että pitäisimme perhekokouksen lähiaikoina, aiheena kotitöiden jakaminen. En kestä ajatusta, että pian lisääntyvä vapaa-aikani täyttyisi turhista yrityksistä parantaa kotimme siisteystasoa. Miehen mielestä sopiva päivä oli tänään.



(Melbournen museossa napattu kuva. Klikkaa isommaksi.)


Päivä livahti nopeasti, hyödyllistä ja täysin hyödytöntä puuhaillen. Mieleni askarteli jo illan aiheessa. Hämmästyttävää, mutta vastaavanlaista keskustelua kotitöiden tekemisestä meillä ei ole koskaan ollut aikaisemmin. Kinastelua joskus, harvoin sitäkään. Paljon olen niellyt kiukkua. Nalkuttanut ja yrittänyt olla nalkuttamatta. Se ei toimi. Mies on kyllä osallistunut kotitöiden jakoon ja osaa jo itsekin ryhtyä. Mutta vähitellen, kun työ on imenyt voimani, on kotimme siisteystaso romahtanut. Kauhea tunne: Inhottaa, kun on sotkua, eikä vain jaksa aloittaa urakkaa, joka veisi enemmän kuin päivän. Väärään paikkaan unohtuneita tavaroita on siellä ja täällä, kadonneita juuri-nyt-tärkeitä-esineitä etsitään ja etsitään ja ne löytyvät lopulta aivan väärästä paikasta. Uhh, kauheaa energian tuhlausta. Yläkerrasta kulkeutuneet tavarat pinoutuvat välillä pitkälle olohuoneen pöydälle ja vaativat takaisin yläkertaan roudaamista. Yläkerran työhuone pursuilee vaatteita, jotka vaativat siirtoa. Varmuuden vuoksi lisään, että imuroitu sentään on ja ei ole torakoita eikä kirppuja sun muita ötököitä.


Mies palasi kotiin aikaisin. Vähitellen pääsimme aloittelemaan keskustelua. Yhteisen tavoitteen selventäminen oli yllättävän helppoa. Kumpikin halusi siistiä ja viihtyisää kotia. Sitten lähdimme avaamaan sanaa kotityö. Määrittelimme päivittäiset, viikoittaiset ja aina tarvittaessa hoidettavat tehtävät. Aina tarvittaessa tehtävien listasta tuli pitkä, sillä myös helposti näkymättömäksi jäävät työt listattiin. Töiden jakaminen ei tuottanut vaikeuksia. Kuukauden päästä pidetään seurantakokous. Hyvä me!

8 kommenttia:

johanna kirjoitti...

Tämä on juuri sitä mitä olen yrittänyt meille lanseerata! Milloinkahan onnistuisi? Sovittaisiin kaikki hommat ja vastuualueet jne. ja sitten sopimuksista pidettäisiin kiinni... Mur mur ;) Todellakin: hyvä te!

Eevis kirjoitti...

Meiltä meni kauan! Mutta te ootte viksumpia. ;)

Virpi P. kirjoitti...

Oli hyvä, että laitoit kuvaan tekstit, muuten olisi tullut vielä enemmän sympatiaa emännälle lukijoilta ;)

Eevis kirjoitti...

Arvasit oikein, että sitä minä juuri pelkäsin :-D

kipi kirjoitti...

Taitaa olla aika yleistä, että on muuta mielenkiintoisempaa puuhaa kuin tylsät kotityöt. :) Kun sitten palkkaa siivoojan, niin ennen siivoojan tuloa on kuitenkin siivottava. Raivattava tilaa siivoojalle. Niin olen kuullut jo vuosia sitten kerrottavan. :)

Vicki Li kirjoitti...

Hyvä te! Meillä mie teen kotitöistä 75%, mutta toisaalta teen kyllä vähemmän ajallisesti palkkatyötä.

Vicki Li kirjoitti...

Kiitos, Eevis. juhlat meni rauhallisesti oman väen ja 5vieraan kanssa. Laitoin lohikeittoa ja Frödingenin sirtuuna-juustokakun pöytään. Kutsui tämän ydinporukan suunnittelurukkaseen ens vuoden juhlia ajatelle. Kyllä tuli jo huisia suunnitelmia. Eipä ainakaan voi syyttää, että juhlien suunnittelua aloitettaisiin liian myöhään. Nyt on vuosi aikaa, jos on aikaa...

Eevis kirjoitti...

Kipi, keksin helposti paljon muuta ja mielenkiintoisempaa. Tunnustan! Olen ainakin järjestellyt siivoojaa varten. Jotain RAJAA! ;)

Vicki Li, nyt kun pian puolitan työni, on meillä aika tasan vapaata miehen kanssa.
Ihanaa, sinulla on jo etukäteen juhlistasi iloa tuommoisen porukan kanssa. Galapagos?? Ja - suunnitellaan me vaan juhlia ja kaikkea elämää, Vicki.