Tänään oli työpäivä, pitkästä aikaa. Palasin työhön varautunein mielin. Syynä oli ennakkotieto työmäärän lisääntymisestä ja tämän viikon ylimääräisestä työpäivästä lauantaina. Mutta työtovereiden halaukset ja porina kahvikupin äärellä saivat mieleni hyvään vireeseen. Keskustelussa esimiehen kanssa sain puhuttua perjantain lisätyökorvauspäiväksi. Saan kerätä voimia lauantain pitkään päivään. Ja lisäksi osoittautui, että työmääräni ei juuri lisäännykään. Menivät hyvät sapet hukkaan. Vaikka päivä oli tiivis, enkä päässyt lähtemään kotiin oikeaan aikaan, luulen jaksavani nämä viimeiset viikot ennen työni puolittamista.
Pyytelen anteeksi, hyvä kurkistelija. Alan varmaankin jo pitkästyttää näillä aussijorinoillani, mutta haluan ihan itseni vuoksi kerätä ajatuksiani tuoreeltaan. Ja muistoja. Jos jaksat vielä kulkea mukana, niin kiva juttu. Tänään ei ajatus kulje enää virkeänä. Joten turvaudun kuviin tauluista, vakavalla mielellä tehdyistä. Minkä sille sitten voi, jos kieroutuneella huumorintajulla varustettua henkilöä joskus hymyilyttää.
Ensimmäisen taulun maalailen vain sanoin: Se oli Tasmaniassa, Port Arthurissa, vastikään avatussa ravintolassa, jonka seiniä koristivat harrastelijamaalarin akryylityöt. Meinasin nielaista perunan väärään kurkkuun, kun huomasin seinällä taulun, jossa punaposkinen, Kääriäisen näköinen mies seisoi myhäillen torilla myyntipöytänsä takana. Pöytä notkui vasta poimittuja mansikoita. Ja tauluun oli kirjoitettu suomeksi, mustin kaunokirjoituskirjaimin:"Makea, makea mansikka." Vapaapäiväänsä tarjoilijana viettävä, ilmeisen yläasteikäinen poika kertoi, että paikan chef harrasti maalausta.
Tämä taulu Yarra-joen varrella olevan puiston reunalla Melbournessa ei naurattanut yhtään.
Toimisiko tämä taulu meilläkin? Toimiiko sielläkään?
Järvi, hmmmm... Meillä sitä kutsuttaisiin lammeksi.
Seuraava taulu oli Melbournen lentoasemalla. Onkohan meille "istuskelijoille" jossakin vastaavia ohjetauluja? Millaisia?
Näiden taulujen maalari on rikas. Emme aina ymmärtäneet, miksi ne oli laitettu.
Ja seuraavaan ei ole mitään lisättävää...
5 kommenttia:
Huumorintajuni on kaiketi kieroutunut kun nuo taulut, varisinkin vessakultturia kuvaavat infot naurattavat. :) Tosiaankin, kulttuuria ja tapoja näyttää olevan monenlaisia. En ole Suomessa huomannut vastaavanlaisia opasteita. Ilmeisesti emme ole kovinkaan kekseliäitä... :))
Siis ketä muka aussijorinat voisivat pitkästyttää?? Ei minua ainakaan - anna tulla lisää vaan ;)
Ausseista kaikki irti!! Ymmärrän kyllä sua, miekin mietin, kuinka monta postausta voin kirjoittaa Alppi patikoinnista ja Jaappanin matkasta, etten kyllästyttäisi kurkkijoita.
Vielä kyllä muutamaa Aussi aiheista postausta kaipailisin.
Tällaisia postauksia jaksaa loputtomiin. Jos tuollaisen käärmevaroituksen näkisi, matka jatkuisi totaalipaniikissa eikä näkisi muuta kuin jalat, joita tuijottaa. Mieluummin kulkee tietämättömänä.
Niin, Kipi, meiltä puuttuu luovuus... ;-D
Kerttu, saamasi pitää...
Vicki Li, en koskaan kyllästynyt matkaraportteihisi! Niin, että jos jotain on vielä "hampaankolossa" niin anna palaa!
Eicka, tieto lisää tuskaa... mutta ei turvota nilkkaa ;-)
Lähetä kommentti