Lomalla. Vihdoinkin. Olinkin jo kipeästi sen tarpeessa. Ai mistäkö tietää? Nnohh, esimerkiksi siitä, että viimeisenä työpäivänä tällä viikolla yllätin itseni ja lähimmät työtoverini kaivamalla eväspussistani Becel-rasian. Enkä sitten muuta. Sen sijaan oikeasti evääksi tarkoitettu, valmiiksi jo pakasterasiaan pakattu risotto odotti minua kotona jääkaapissa koko päivän. Riittääköhän edes viikon loma...
Ajaa hurautimme eilen tänne etelään taas mummiksi ja papaksi. Olemme osallistuneet pikkulapsiperheen hulinaan täysillä. Saaneet kuunnella parivuotiaan ihanaa höpötystä, joka taukoaa hetkeksi lauluun ja tanssahteluun tai pikkuveljen suukotteluun. Välillä pitää syöksyä varmistamaan, että rakkaudenosoitukset eivät muuta luontoaan lieväksi rusikoinniksi... Ja pikkuveli, puolivuotias, hymyilee suun täydeltä kahdella hampaalla tehostettua hymyään ja etenee määrätietoisesti mittarimatona etsiskelemään pientä suuhun pantavaa; vahdittava häntäkin. Illalla ennen nukkumaan menoa kuului sitten jo itkuakin, välillä stereona. Oli kuulemma ilta sieltä helpoimmasta päästä. On se vaan hyvä, että lapset saadaan nuorena...
Nyt nuoripari lähti pienemmän kanssa ajelulle. Pappa istuu isomman kanssa hiekkalaatikolla "istuttamassa puutarhaa". Ja minä sain huitaistua keittiöpuuhat ja ah, tovi aikaa olla blogistaniassa. Kuvat pitää lisätä sitten jälkeenpäin. Ajattelin tehdä pikakelauksen kahden blogista puuttuvan viikon tapahtumista. Sillä näihin kuluneeseen kahteen viikkoon mahtuu paljon elämää ja ihmisiä.
Viime blogissani jäin suunnittelemaan kuninkuusraveihin menoa. Silloin lauantaina en mennyt, onneksi, sillä yövieraaksi tulleet heppatytöt antoivat lauantai-iltana niin hienon, lukuisilla digikuvilla tehostetun tietoiskun lämminverisistä, kylmäverisistä ja suomenhevosista. Ja mistä ne voisi erottaa. Heppatyttöjen kanssa vietimme rattoisan illan ja aamulla, saateltuamme heidät toiseen ravipäivään, varustimme Miehen kanssa itsemmekin ravituristeiksi. Aurinkoa oli luvassa taivaan täydeltä. Päivästä tulikin hieno.
Tunnelmaan oli helppo solahtaa mukaan. Oma mielenkiintoni kohdistui lähinnä kauniiden, hyvin hoidettujen ja juoksusta nauttivien eläinten katseluun ja kuvaamiseen.
Huomasin, miten vaikeaa onkaan kuvata juokseva hevonen ainakin omalla kamerallani (ja taidoillani) niin, että kuvasta tulee kauttaaltaan terävä. Saa nähdä löydänkö edes otoksistani sellaista. Totoon osallistuimme sen verran, että pulssia sai kohoamaan muutamalla lyönnillä. Oma suosikkini Vekuttajan Ossi ei ollut lähelläkään kärkeä. Kaksi euroa meni kankkulan kaivoon...
Sunnuntai-illaksi odottamamme vieraat tapasimme yllättäen myös jo raveissa. Pari tuntia vierähti heidän kanssaan siellä mukavasti ja illalla he saapuivat meille sovitusti. Vierailulle tulleeseen pariskuntaan, Oulusta päin, tutustuimme vuosi sitten parisuhdekurssilla. Tuliaisiksi saimme hyvää Oulun juhlaviiniä ja ratuleipää, niin rapisevaa ja rukiista. "Pidetään yhteyttä" ja "soitellaan" on usein erohetkeen "kuuluvaa" small talkia, joka tarkoittaa ehkä, että oli kiva tavata, mutta liian harvoin oikeasti sitä mitä sanotaan... Oli niin hauska nähdä uudelleen ihmiset, joiden kanssa uudelleen syntyi tunne, että olemme tunteneet jo kauankin.
Tuliaisviinillä saimme juhlistaa jo seuraavana tiistaina pieniä läksiäisiä: Naapurimme, ikäiseni nainen, oli saanut asuntonsa kaupattua ja muutti naapurikuntaan kahden kissansa ja koiransa kanssa. Rivitaloon, omalla pihalla varustettuun asuntoon. Kelpasi selitykseksi, vaikka tämän ruokakunnan olisimme voineet mielellään pitää naapurinamme vieläkin. Toivottavasti "me näemme vielä" ei ollut small talkia. Tai siis, minustahan se myös riippuu...
Keskiviikkona minut kaapattiin laivaan. Kaappaukselta se tuntui, sillä kiireisen, ylipitkäksi venyneen työpäivän jälkeen olisin voinut viettää laiskan koti-illan sohvalla. Mutta Mies ei antanut periksi.
Onneksi laivalla ei ollut merirosvoja, vaan Tuulikki II kuljetti meidät Jyväskylästä Jämsään. Ja pikkubussi takaisin satamaan, josta oli enää kivenheitto kotiin. Tuulikin kapteeni perheineen "lomailee" kesäisin kuljettamalla ihmisiä pikku laivallaan pitkin Päijännettä. Hän tuntee Päijänteen vedet ja saaret ja niiden asukkaat. Niinpä hän jutustelee seilatessaan tarinoita paikoista, joita ohitellaan. En ollut koskaan tiennyt, että Päijänteellä myös troolikalastetaan. Kaksi kalastajavenettä oli vetämässä parhaillaan troolia, perässään kokonainen armeija lokkeja.
Ilta oli kaunis, aurinkoinen. Kesäinen tuuli tuiversi tukkaa. Kun ilma muuttui liian viileäksi kannella istuskeluun, hemmottelimme itseämme vielä herkullisella katkarapusalaatilla ja viinilasillisella. Annoin kaappaajalleni yllinkyllin anteeksi.
Nyt on keskeytettävä tämä raportti. Luulenpa, että seuraava tilaisuus istua koneella on vasta huomenna. Tänään on ohjelmassa mummoilua täysillä, huomenna tutustuminen Ikean uuteen valikoimaan - jospa jotain väripilkkua löytyy? - ja ajomatka "kartanlukijan" paikalla kotiin. Heippa!
2 kommenttia:
Löysin blogisi, tähän asti luin ja huomenna jatkan!
Tervetuloa Vapulis! Ja hyvää yötä!
Lähetä kommentti