






Pilvet leijailivat pehmeinä pumpulihattaroina iltataivaalla. Ihmekös tuo, sillä paria tuntia aikaisemmin kaikki vesi niistä oli valunut alas jokina pitkin katuja ja tulvinut suihkulähteinä ylös sadevesikaivoista.
Minä, keski-ikäinen, vaimo, äiti, mummi. Koiran mamma. Työ ihmisiä varten. Aikaa jo itselle, olla, ajatella... ottaa vastaan elämä sellaisena kuin se on, iloineen ja suruineen. Ja huumorilla.
6 kommenttia:
Oijoi! Etteikö löydy kaunista! =oD Tästä se vaan paranee vielä! Vaikka kieltämättä itsekin olen enemmän se kevään lapsi, kun kaikki on tuoretta, ehjää, raikasta ja puhdasta. Upeita kuvia!
Kannatti napata kamera mukaan. Löysit paljon kaunista, tykkää eniten tuosta ylimmästä ja saunamökin heijastumasta veteen.
Vaudevau, mitä värejä, hienoja kuvia! Syksy on toisaalta melko harmaa, toisaalta sitten aika värikäskin, jos osaa tsiigailla sillä silmällä. Pitäisköhän itsekin lähteä kameran kanssa vaihteeksi luonnon helmaan..? :)
Kevään lapsi, kyllä Minz. Vaikka olen nauttinut tästä pehmeän lämpöisestä elokuun ilmastakin ja odottelen ruskaa. Tarvitaan vain oikea zoomi.
Niin Katariina, jäin oikein ihmettelemään miten monia värejä mahtuikaan koiranputken lehteen.
Pitää Satu :) Luonto on rikas kuvattava - niin kuin olet jo kuvannutkin!
Kiitokset kommenteista ja hyvää viikonloppua!
Näistäpä ei paljon kuvat parane. Upeita!!
Kiitos Vicki Li :)
Lähetä kommentti