Kesäsää on ollut tänään vaihteleva. Ensin vatukossa seisoessani vettä tuli hentoisena suihkuna kuin suihkupullosta pirskoteltuna. Vähitellen pirskottelu muuttui kunnon pisaroinniksi ja parhaillaan vaikuttaa siltä, että kaikki yläkerran kastelukannut ovat ylitehokkaassa käytössä. Tällainen kosteus saa ajatuksen lentämään ensin kauas ja sitten vieläkin kauemmaksi. Mieli alkaa kaivamaan lähtökuoppia ja käpertyy sinne mukaviin aatoksiin.
Oikeasti valmistaudumme pitkälle matkalle kauas. Kun poika ja miniä noin tasan vuosi sitten muuttivat Australiaan, Melbourneen, kyläkutsu tuntui vitsiltä. Mekö, niin kauas, millä rahalla, ja millä istumalihaksilla???? Mutta aikamme asiaa pohdittuamme alkoi tuntua, että miksemme, no ei se nyt niin kaukana, säästöillä, näillä pehmustuksilla sitä vasta istuukin! Ja nyt lähtöön on enää kuusi viikkoa aikaa.
Ensimmäinen teko matkan hyväksi oli matkakassan kerääminen. Se on vaatinut sinnikästä ajatustyötä. Ja malttia. Sillä kaikesta kivasta ja hyvästä ei kannata luopua edes matkan vuoksi.
Seuraava siirto oli kesäkuussa ajan varaaminen Miehelle sydänlääkärin vastaanotolle. Pitkä, lähes vuorokauden mittainen lento on melkoinen rasitus. Tutkimuksien jälkeen lääkäri totesi, että estettä ei ole. Sillä tiedolla uskalsin lähteä suunnittelemaan Miehen kanssa matkaa tarkemmin. Ajankohta määräytyy Miehen vapaan jakson mukaan. Nyt kesällä emme halunneet matkustaa, koska siellä pää alessuin elävillä on juuri talviaika ja ainakin yöt ovat hyvin koleita.
Heinäkuussa teimme viisumianomukset. Olin varautunut pitkään prosessiin ja monimutkaiseen paperisotaan, mutta viisumin saanti kävikin kädenkäänteessä. Poika ja miniä olivat kotimaassa vierailulla ja poika opasti toisella kädellä (toisella silitti farkkujaan) oikean nettiosoitteen löytämiseen sekä sähköisen kaavakkeen täyttöön. Kaavake oli yllättävän yksinkertainen; se kysyi vain (muistaakseni) passin ja Visa-kortin numeron sekä henkilötiedot ja sähköpostiosoitteen. Viisumi tuli suoraan sähköpostiin tulostettavaksi ja Visa-tilille sujahti maksettavaksi alle 20 euroa. Meillä on nyt Australiaan saavuttuamme lupa oleskella siellä kolme kuukautta. Työn tekoon siellä oikeutta ei kuitenkaan ole, koska olemme yli 30-vuotiaita. Ikärasismia!
Lentoliputkin ostimme jo heinäkuussa, mikä on jo nyt osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. Lähempänä matkaa ostettuina ne olisivat voineet tulla satoja, satoja euroja kalliimmiksi. Myös mahdollinen yllättävä lentojen kallistuminen kustannuksien vuoksi ei enää koske meidän matkaamme, vakuutteli matkatoimistovirkailija. Monta matkaa olemme tehneet netistä varaamalla, mutta noin kauas emme uskaltaneet omin neuvoin. Saimme varata jo istumapaikatkin koneista. Paikoiltamme pitäisi olla vaivatonta lähteä jaloittelemaan veriä liikkeelle. Matkavakuutus turvaa sitten, että jos matka peruuntuu terveyden vuoksi, on mahdollista saada korvaus.
Tällä viikolla kävin katselemassa lentosukkia. Otan mielelläni neuvoja vastaan! Jäin ymmälleni, sillä netistä luin, että kengän numero, pohkeen ympärysmitta ja säären pituus polvitaipeesta mitattuna määrittäisivät sukan koon. Kuitenkin Instrun sukat olivat vain kengän koon mukaan numeroituja. Isokenkäisenä mutta hoikkapohkeisena epäilin, tukeeko sukka riittävästi. Jätin asian hautumaan.
Rokotukset lienevät kunnossa. Täytyy vielä tarkistaa, onko suunnitelluissa retkikohteissa riskejä, joita vastaan olisi suojauduttava. Ja pakkaamisen tuska alkaa joskus tuonnempana. Pitkän paperiliuskan olen sentään ripustanut naulaan ja alkanut merkitä siihen mieleen tulevia must-varusteita. Minulla olisi paljon opittavaa lapsiltamme, jotka suitsait keräilevät mukaansa oleelliset ja välttävät raskaita raskaampien matkalaukkujen raahaamisen.
Matkavalmisteluni eivät ole edenneet vielä vaiheeseen, jossa yöllä unissa myöhästellään lennoilta tai istutaan väärässä koneessa taikka... Mielikuvitukseni on rikas tässä suhteessa. Vielä ehtii...
7 kommenttia:
Ihanaa, että pääsette reisulle. Meitäkin on Australia kiehtonut, mutta ei olla vielä käyty.
Mulla on leikattu suonikohjut kahteen kertaan ja käytän aina lennoilla lääkinnällisiä tukisukkia. Ovat merkiltään Sigvaris ja niihin otetaan ihan mitat liikkeessä. Puristusluokka taisi ola yksi. Toimivat ainakin minulla mainiosti. Osaavat Instrumentariumissa neuvoa.
Juuri perjantaina töissä joku täysin aikuinen kertoi heittävänsä edellisenä iltana ennen lähtöä tarpeelliset vaatteet laukkuun. Höh, käy kateeksi! Minä vedän niin hirveät herneet nenään pakkaamisesta, että meinaa mennä pilalle lähtemisen ilo. Toisaalta on hyvä kulkea, kun on oikeat vaatteet ja kengät mukana.
Ehkä on parempi valmistautua, on se sen verran kaukana :-)
Hei, blogissani on sinulle jotain kivaaa! Käypä kurkkaamassa :)
Anopille neuvoksi, että jos mielii heppakisoihin niin sitten pitää pakata mukaan kukkamekko ja lierihattu - muutenhan täällä nyt ei tarvi niin "pukeutua" :)
Kiitos Vicki Li hyvästä neuvosta! Täytyypä käydä uudelleen Instrussa. Laittelen matkalla raporttia - jospa kuumeenne yltyisi :)
Niinpä, Katriina. Kaduttaa aina koko matkalle lähtö siinä vaiheessa, kun tavarat ovat levällään. Onneksi se menee ohi ennen matkaa :) Siinäpä se, oikeat vaatteet ja kengät... ja kaikki ne muut välttämättömät Uhh! Ja Australiassa ei varmaan ole kauppoja, ainakaan Prismaa ;)
Ihanaa Shanna, yllätys minulle... Kiitos!
Jahas miniä, sitten me tytöt lähdemmekin kukkamekkokauppaan! Löytyisiköhän hattu kirpparilta... Hepat on nähtävä :)
Haa, teillä reissu sinne, mihin mulla on mieli tehnyt aina. Mutta Kiina saa tänä vuonna riittää. Onneksi ei tarvitse matkoja itse maksaa, kun miehen firma hoitaa sen puolen. Edullisemmaksi tulee heille tämä kuin mitä meidän lössin muutto sinne olisi kustantanut. Meillä vasta passikuvien hankintavaiheessa tämä "matkakuumeilu". Matkakertomusta sitten odotellaan! =oD
Voi Minz mikä seikkailu teitäkin odottaa! Opaskin jo valmiina. Toivottavasti sieltä tulee yhtä paljon tarinaa kuin nyt Hiirosesta :) Ajattele, meidän reissulla Hongkong on vasta puolivälissä :P Tänä vuonna; ei siis kovin pitkä odotus teillä enää?
Lähetä kommentti