sunnuntai 22. kesäkuuta 2008
Viisikymmentäkahdeksan jalkaa
Juhannus vietettiin sitten sateen ja ukkosen vuorotellessa pikaisen auringonpaisteen kanssa. Meteorologit olivat etanaa viisaampia säiden ennustamisessa. Meitä oli koolla yhteensä lopulta kaksikymmentäyhdeksän henkeä. Nuorimmainen oli sylissä kannettava. Muut kävelivät, juoksivat ja kiipeilivät senkin edestä. Ilmat muuttivat suunnitelmiamme, mutta eipä se haitannut, sillä hyviä vaihtoehtoja oli tilalle kylliksi. Päivällä meno oli liikuntapainotteista, kuten jalkapallo, lentopallo, sähly, keilaus, uinti, sulkapallo, curling, melonta ja GPS-suunnistus. Kukin osallistui mielenkiintonsa mukaan. Illat painottuivat seurusteluun, leikkiin ja grillailuun. Seitsemän 3-8 -vuotiasta pyöri välillä isompien mukana sujuvasti tai keksivät omia yhteisiä leikkejään.
Juhannuskokon sytyttäjä joutui uhraamaan paljon aikaa ja sytytysnestettä saadakseen kokon lopulta syttymään. Sade alkoi parahiksi niin rankkana, että katselijoita ei kokon äärelle juuri kertynyt. Mekin istuimme grillikatoksessa, mistä yritin räpsiä muutamia valokuvia tulesta kuin todisteeksi siitä, että paikalla oltiin.
Kaikki hauska loppuu aikanaan. Mutta sitä ennen miehet suunnittelivat vielä yhteistä kalastusreissuaan pohjoiseen. Ja naiset pistivät vieläkin paremmaksi. Yhteinen talo Toscanasta viikoksi. Siinäpä yhteinen haave, joka voisi alkaa itää. Ja nuorimmaiset jatkavat treenejään voittaakseen isän ja isoisän jonakin päivänä...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Tuota jalkinekuvaa voisi ajatella myös maisemakuvana; "kenkämeri". Näin joku Jussi asiaa taisi aikoinaan määritellä. mp
Kenkämeri, hmmm, miksipä ei. Mutta en haluaisi joutua kenkäsateeseen!
Tuo kenkäkuva on hauska. Konkretisoi Jussitunnelmaanne.
Talo Toscanasta kuulostaa hyvältä. Myös reissu pohjoiseen. Mukavia tunnelmia teidän juhannuksestanne, sateesta huolimatta.
-noeijoo
Lähetä kommentti