Kauhea ajatus. Minusta oli tulla Naapurin Täti! Siis tiedäthän, sellainen, jonka nähdessään lapset sanovat "Ssssssh!" ja hiljenevät ja liukenevat ilmaan. Ja se oli lähellä!
Tarina alkaa siitä, kun alkoi kuulua jatkuva NIUK - NAUK - NIUK - NAUK ... tasaisella rytmillä. Nyt arvaan, että senioribloggaaja jossain henkäisee: "Heteka!" ja ajatus karkaa nuoruuteen joitakin kymmeniä vuosia sitten. Mutta ei, ei heteka, vaan TRAMPOLIINI! Tuo joissakin esikartanoissa kehitelty rakennelma, joka tekee ihmisen leijuvaksi silmänräpäyksen ajan ja uudella ponnistuksella jälleen ja uudella ponnistuksella jälleen ja uudella... loputtomiin!
En voi sanoa ilahtuneeni, kun näin trampoliinihökötyksen nousevan rivitalopihamme naapuriin pensasaidan taakse ja yli. Melkoisen massiivinen rakennelma! Mutta silmä tottuu. Ja oikeastaan hiljaa paikallaan seisova hökötys on ihan miellyttävä. Kun vertaa sitä hökötykseen, joka naukuu tuntikausia yhtä soittoa neljän ala-asteikäisen vaihtaessa vuoroa jatkuvalla syötöllä ilman taukoa... Iltakymmeneen. Päiväkausia. Ei kuulu silloin linnunlaulu. Eikä kuule ajatuksiaankaan. Puolustukseksi on sentään sanottava, että meteli on iloista. Ei lasten iloinen meteli haittaa, ainakaan päiväaikaan. Yleensä.
Sain keskittää suuren määrän positiivista ajattelua, että en muuttunut Naapurin Tädiksi. Käsi tapaili jo pihaharjaa, mutta olikin siirrettävä nopeasti suun eteen estämään heteka-aikaisten Suomifilmien repliikkejä. Siis niitä erityisesti miesten aggressiivisia tunteita mehevimmin ilmaisevia. Ja toinen käsi tärisi pidätellessään heristelemään yrittävää etusormea. Välillä oli käytävä sisällä lepuuttelemassa korvia ja lohduttautumassa tiedolla, että innokkaimmatkaan trampoliinin koukkuun jääneet tuskin koko kesää pomppivat.
Hyvin tiesin. Reilun viikon kuluttua alkoi niukuna naapurista vähenemään. Tänään vain päivällä ja kohtuullisia määriä. Ei se enää haittaa. Pensaatkin ovat kasvaneet sen verran, että hökötys alkaa maisemoitua. Vai silmäkö lie on tottunut. Voin huokaista helpotuksesta. Naapurisovut tallella.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti