Kesä onkin tuolla kumpareen päällä. Siellä pilkottaa koivuja. Niissä on linnuilla pesät. Ja kukkia niiden juurella. Ensin on vain kiivettävä voikukkien yli. Varovasti. Niitä tallaamatta.
tiistai 3. kesäkuuta 2008
Kiipeän kesään
Ihmisen luonto on viisas. Herättää nukkujan, "Herää, pahvi!" Pysäyttää ajattelemaan. Huomasin torstaikuvastani, että se ei kuvannutkaan kesää, tai suvea, kuten oli tehtäväksi annettu. Vaan siinä katsottiin suvea sivusta. Hämärästä, lähes mustana piirtyvien puiden lomasta saattoi nähdä kesän pilkottavan, aika lähellä.
Kesä onkin tuolla kumpareen päällä. Siellä pilkottaa koivuja. Niissä on linnuilla pesät. Ja kukkia niiden juurella. Ensin on vain kiivettävä voikukkien yli. Varovasti. Niitä tallaamatta.
Kesä onkin tuolla kumpareen päällä. Siellä pilkottaa koivuja. Niissä on linnuilla pesät. Ja kukkia niiden juurella. Ensin on vain kiivettävä voikukkien yli. Varovasti. Niitä tallaamatta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Olisipa kiva pistää makuulle tuohon voikukkapeltoon ja vain katsella sinistä taivasta puunlatvojen yläpuolella. Oikein kesäinen kuva.
Niin, Marjukka, ja pistää silmät kiinni ja kuunnella kaikkia luonnon ääniä. Tuulta, puiden huminaa, kaikkia lintuja, pörriäisiä, hijaisuutta. Ja tuoksut!
Lähetä kommentti