Tilasin hyvän päivän

"Sen saa, mitä tilaa..." sanotaan yhdessä laulussa. No, ei se elämä ihan niin yksinkertaista ole. Paljon saamme ottaa vastaan ihan tilaamatta. Ja toisaalta silloinkin jää vielä mahdollisuus myös omiin valintoihin. Eilen tilasin hyvän päivän.


Sillä eilen jäin kotiin kahdestaan auton kanssa. Tytär teki pitkän työpäivän; kaksi työvuoroa peräkkäin. Ja Mies matkusti kahdeksi päiväksi bussilla mökille, lapsuudenkotinsa maille.


Mutta minulle jäi siis auto. Autollahan voi ajella ihan minne vaan, mutta minäpä olen opettanut automme! Sanon sille vain "Aja!" ja se kyyditsee minut suoraan kirpputorille. (Tästä salaisesta intohimostani olenkin joskus maininnut.) Kirpparilla olo on parhainta silloin, kun voi unohtaa kellon ja tutkia tarjontaa aivan rauhassa. Ja kun yleensä ei etsi mitään, voi vain kulkea avoimin mielin ja löytää mahdollisia aarteita. SPR-kirpparit ovat nykyisin suosikkejani, koska ne ovat siistejä ja tavara on esikarsittua. Eilen löytyi muutama pusero ja kaksi kaunista silkkihuivia. Ylitettyäni ennakkoluuloni olen löytänyt mukavia vaatekaapin piristyksiä kirpparilta. Jotkut ovat selvästi ulkomailta hankittuja. Ja ostamani ovat olleet lähes käyttämättömiä tai jopa aivan uusia. Odottaneet komerossa kenties aikansa tullakseen sopivamman kokoiseksi tai pettäneet omistajansa kutistumalla siellä ylättäen. Pienillä ompelutaidoilla olen voinut tehdä omannäköisiä asuja; nappeja vaihtamalla, hihoja lyhentämällä, muuttamalla pääntien muotoa ja parantamalla istuvuutta voi jo tehdä paljon. Parin euron ostosta uskaltaa käsitellä rohkeammin.


Kirpparilta suunnistin vakituiseen ruokamarkettiimme. Miehellä on tänään syntymäpäivä ja ostelin jotain mökille sopivaa tarjottavaa. Koska tarinan mukaan vietämme päivää kolmistaan grillin äärellä istuillen, ei kovin erikoisia ostoksia ollut tarpeen etsiä.


Päivän lopuksi olimme tyttären kanssa sopineet, että haen hänet työpaikalta. Kahdella bussilla matkan taittaminen vie lähes tunnin muuten. Houkuttelin mukaan ystäväni ja yhdistimme huvin ja hyödyn. Kuulumisten päivittäminen vie aina oman aikansa, mutta innokkaina amatöörikuvaajina oli mahdollisuus luontokuvaukseen tyttären työpaikan ympäristössä. Vaikka aurinko paistoikin vielä iltayhdeksän aikoihin, oli päivä kuitenkin jo kuvaamiselle hämärä monin paikoin. Salaman käytöstä en pidä. Tekniikan puutetta, kyllä. Mutta niin hauskaa se oli!


Kännyni on näköjään tämän päivän autossa tyttären työpaikan parkkipaikalla, joten lupaa pyytämättä laitan tähän aluksi nyt ystäväni illalla lähettämän kuvan, salaa ottamansa. Kuvauskohteeni ovat siinä kielot. Pitää sopia hinnasta sitten myöhemmin. :)





Loppuaika ennen puoltayötä meni ihmetellessä kamerasafarin tuotoksia ja yrittäessä kuvankäsittelyohjelmalla pelastaa mitä on pelastettavissa. Viikon luontokuvan sain retkellä kuitenkin otettua, tuon voikukan siemenpallukan. Aurinko sai sen hohtamaan niin kauniisti.


Ja laitanpa vielä ylistykseksi kuvankäsittelyohjelmalle muutaman ennen - jälkeen - kuvan. Ihmeellistä!














Ja nyt. Olen käyttänyt taas tähän blogiini enemmän aikaa kuin lupasin itselleni! Tulee kiire. Äkkiä siistiä päälle ja salaatin tekoon sekä pakkauspuuhiin. Saattaapa olla, että joukkoomme ilmestyy yllättäen muitakin (tilattuja) grillin ääreen...