Kevättäkö ilmassa

Parempi minäni pääsi tänään valloilleen ja siinä ei ollut hanttiin sanomista... Käski lähteä ulos! Minä siihen, että influenssaki ja väsyttääki... mutta vastas, että baskeri vaan korville ja lämpösesti päälle ja ulos, ulos!! Ei sit auttanu...


Anto kumminkin ottaa mukaan kameran... ei kuulemma haitannut vaikka käsi oli välillä paljaana. Vähän aikaa.


No, ajatukseni oli sitten ottaa jotain kevätkuvia... edes pajunkissoista. Ilmassa oli kyllä keväinen tuulahdus... ainakin toiseen suuntaan kävellessä. Mutta kauneus ei ollut edes katsojan silmässä; pilvet roikku harmaana eikä pajunkissoja missään... Oli pajupuskia jossain, mutta pienet noidat olivat ehtineet ennen isoa... Tuovat kissat sitten ensi sunnuntaina - koristeltuina. Nyt voiskin jo ostaa niitä munia... ehtis vielä toisetkin, tarvittaessa... Onneks oli kengissä ne retkikaupasta ostetut nastasemmoiset... muuten olis ollut pakko katsoa jalkoihin ja olis koko ajan nähnyt vaan koirankakkoja... mut onneks oli ne nastat... sai valita toisen näkökulman... Peilijään päällä oli vettä ja flunssaloma olis pian jatkunut kipsilomalla... Lähettelin kauniita ajatuksia ehjän pääni sisältä sille, joka on noin hyvät nastasemmoiset keksinyt.


Ja löysin minä sitten lopulta edes jotain kuvattavaa, ettei ollut kamera ihan turhaan mukana. Tänään ei kuulunut tintin laulua, mutta kaksi sulkasatoisen näköstä varista näkyi ja sitten tuommoisia rantakurkia... Tänä talvena tuo vesiväylä on ollut auki koko talven. Yleensä siinä on tähän aikaan ohut jää. Sellainen, että kun on yrittänyt nyrkinkokoisella kivellä sitä rikkoa, niin ei, jäälle on jäänyt... Hyvä on tänä talvena ollut kurkien sitä kuopia ja makupaloja etsiä, niinku nytkin...





Nyt, parempi minäni vihjailee, että on ansainnut kahvit... Lähden keittään ja katson samalla maljakkoa, niille pajunkissoille...