En keksinyt tänään mitään hyvää tekosyytä olla lähtemättä iltalenkille Miehen kanssa. Tunnilla venähtänyt työpäivä - sitä syytä olisi tosin voinut kokeilla. Mutta kesäinen ilta, auringonpaiste ja lämpö houkuttelivat ulos. Kamera ja kiikari matkaan ja menoksi... Päätimme suunnistaa kohti läheistä lintutornia, josta on hyvä tähystellä kesän edistymistä. Rastaiden huilukonsertti oli vaimennut ja räksien säksätyksen, punarinnan laulun ja lokkien huutojen seassa kuului välillä taivaanvuohen mäkättävä ääni. Tornista saatoimme havaita vain silkkiuikkupariskunnan ja muutaman pesivän lokin. Koivikosta pyrähti harakka karkuun kiukustuneita räkättirastaita; oli varmaan aikonut mennä iltapalalle naapuriin. Korkealla lenteli parvi pääskyjä. Ja kaiken yllä leijui täydessä kukassa pursuilevien tuomien tuoksu.
Mutkaiset pitkospuut ja polut; niiden kulkemiseen ei väsy. Koskaan ei tiedä, mitä mutkan takana näkyy.
Kortteet nostelivat jo päätään.
Ja rentukat hohtivat kuin pienet auringot.
Tänään on muuten aihetta pieneen juhlaan. Olen parantanut sijoitustani Blogilistalla melkoisesti. Alkuviikosta sijoitus oli 16161. Eihän siinä mitään... onhan Suomessa sentään viitisen miljoonaa asukasta. Mutta se pisti miettimään, kun samaisen Blogilistan mukaan blogeja oli vain 15163.
4 kommenttia:
Onnittelut sijoituksesta! Vaihtelevat tosiaan päivittäin laidasta laitaan, blogilista tuottaa jatkuvaa yllätystä. Ainoa mitä voi uskoa on tilaajien määrä. Hyvä suhteellisuudentaju joka tapauksessa. Samaa voisi kokeilla joskus mokatessa: "5.3 miljoonaa suomalaista ei tiedä tästä mitään."
Teillä on kiva luontopolku siellä linnunlauluineen.
Aika hieno sijoitus, hih! ;) Itse olen pari krt päivittämisen jälkeen katsonut josko blogini näkyisi blogilistalla, en ole bongannut. Toivottavasti se siellä vilahtaa, ja joku(nen) uusi lukija löytäisi sen :)
Luontoretki antaa tosiaan aina voimaa, vaikka millä mielellä lähtisi. Nyt ei kyllä jaksa lähteä, on liikaa tekosyitä. Jos vaikka menis pihalle syömään, kun vaihteeksi on kohtuulämmintä ja aurinkoista.
Niin, Katriina, ja paljonko maapallolla onkaan ihmisiä! Siis mitä välii...
Satu, pyydä päivittämään blogisi Blogilistalla heti, niin johan saatat bongata.
Noeijoo, luonto tosiaan deletoi päivän harmit ja väsyt aika hyvin. Jo lapsena menin joskus metsään kivelle istumaan, laitoin silmät kiinni ja kuuntelin luontoa. Lököttely pihalla auringossa herkkujen äärellä ajaa saman asian :)
Lähetä kommentti