Onneksi on perjantai, sillä nyt väsyttää, vääääsyttä-ä-ä-äää. Lomasta on vasta viikko, mutta tiivis loma-ajan ohjelma ei antanut tarvittavaa lepoa ja se on painanut koko viikon. Tänään heräsin vajaan viiden tunnin unen jälkeen puolitoista tuntia liian aikaisin. Ja silti melkein myöhästyin työstä! Tai vähän myöhästyinkin. Kupsuttelin aamulla kaikkea turhaa, kun kerran oli "rutkasti aikaa"... Luonamme tilapäisesti asuva, (mutta harvoin näkyvä) nuorin tyttäremme tuli vielä juttelemaan iltapäivän yhteisestä suunnitelmasta ja sekoitti ajantajuni täysin. Eihän se toki tyttären syytä, ihan ikiomaa... Muutama sata metriä ennen työpaikkaa piippasi autoradio kahdeksaa ja jo ulko-ovelta saatoin nähdä kollegoiden rivin... istuivat ja odottivat kokouksen alkua. Ja pari pirteää kollegaa työnteli käytävällä valmiiksi lastattua kahvikärryä sämpylöineen. Olivat aamulla jo kaupasta hakeneet tarpeet ja tehneet kaikki valmiiksi. Uhhh! Silti huikkasivat iloiset huomenet, mokomat. Ihania työkavereita mulla. Ei tarvinnut keräillä tuhkaa pään päälle ja kieriä tervassa ja höyhenissä.
Työssä väsymyksen huomaa siitä, että kuuntelemisen herkkyys kärsii. Ja välttelee kysymyksiä. Työkalut tylsyy... Viikonloppu, tai oikeastaan huominen päivä, pitää nyt käyttää itsekkääseen oleiluun ja yrittää nukkua...
Mutta hitsi kun meikä on niin innostuvaa sorttia. Tänäänkin olin aivan kuitti ja halkipoikkipinoon, niin eikö nuorimmainen saanut minut innostumaan kanssaan kirpparille huonekaluostoksille. Hän muuttaa jälleen heinäkuun alussa omaan asuntoon, samalle paikkakunnalle onneksi, ja sisustaa jo mielessään uutta asuntoaan. Sinne löytyi siis kirpparilta pikkurahalla kolme kirjahyllyn alaosaa, jotka hän hioo, päällystää osittain vaaleakuvioisella tapetilla ja lakkaa pinnan. Osan kaapista hän taas maalaa, sekä vaihtaa vetimet ja alle laittaa tai laitattaa pyörät. Lisäksi löytyi tulevalle parvekkeelle pöytä, hiottava ja maalattava sekin. Niinpä kirpparin jälkeen oli tutkittava vielä kolmen kaupan tapetti- ja maalivaihtoehtoja. Ostopäätös jäi vielä hautumaan. Taitaa pitkä matka merten taa tuntua vielä taskunpohjalla.
Tässä yksi kaapeista. Laitan kuvan siitä sitten tuunattuna myös.
Takapenkille haimme vielä Miehen, joka tuoksui viiniltä ja myhäili tyytyväisenä vietettyään työpaikalla juhlaa kesän alkajaisiksi ja ajatellessaan pian alkavaa lomaa. Miehen pyörä sidottiin auton perään koukkuun. Ei olisi haitannut vaikka olisi pudonnut matkalla... entinen pyöränränkkäni, jota Mies pitää erinomaisena ajopelinä siksi, että se ei kelpaa edes varkaille...
Sunnuntaina onkin taas vilskettä, sillä haemme kaupungin toiselta laidalta Miehen tädin, joka lähtee kanssamme matkaan satakymmenvuotispäiville. Nojoo, yhteensä. Puolentoistasataa kilometriä ajettuamme saamme osallistua Miehen vanhimman siskon tytön viisikymmen- ja hänen miehensä kuusikymmenvuotispäiville. Ovat syntyneet samana vuodenpäivänä. Hmmm, onkohan horoskooppi sittenkin totta, sillä niin on vakka kantensa löytänyt.
No joojoo, lähden nukkumaan. Hitsi, kun meinaan taas innostua ja istua iltakauden tässä polkkaamassa... Surffailut jätän huomiseen. Hyvää yötä! Ja viikonloppua myös! Hengähdä sinäkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti