Viiden päivän kokemuksen jälkeen on riittävästi asiantuntemusta kertoa Australian säästä ja taivaan merkeistä. Itse asiassa myöhemmin se voisi olla jo vaikeampaa!
Matkavarusteita pakatessa yksi jännitysmomentti on aina sää. Perillä näkee suhteellisen nopeasti, onko ymmärrys ja suunnitelma osunut edes oikeaan suuntaan. Melbournen säästä oikean kuvauksen voi tiivistää sanaan vaihteleva. Ja sillä tarkoitan, että sää on VAIHTELEVA.
Keskeisessä Suomessa verhoa raottamalla, vilkaisemalla lämpömittaria ja puiden liikettä havainnoimalla voi päätellä suhteellisen hyvin, mitä pukea päälle. Ja pilvien muodosta näkee, ottaako sateenvarjoa mukaan vai ei. (Nnnohhh, viime aikoinahan se on kuulunut vakiovarusteisiin, kyllä.)
Mutta täällä. Sää vaihtelee vaikkapa sen mukaan kuljetko kadun varjoisaa vai aurinkoista puolta. Varjossa ihmettelet, että miksi et laittanut takin alle villapaitaa. Ja auringon puolella päätät, että seuraavalla kerralla rasvaat käsivartesi aurinkovoiteella ylös saakka voidaksesi kulkea hihattomassa t-paidassa. You know? Varjon puolella tuntee hyytävän etelätuulen suoraan Etelänavalta meren yli ja auringon puolella ihoa vilvoittavan tuulahduksen. Sää voi olla siis valintakysymys. Ja valinnasta huolimatta on parasta varautua kaikkeen: Kunnon aurinkovoidekäsittely aamutoimien yhteydessä, kerrospukeutuminen, sateenvarjo. Näissä varusteissa ei voi osua väärään. Olen lähettänyt jo monta lämmintä ajatusta ystävälleni, joka opetti minua huivin luovaan käyttöön. Huivi on korvaamaton, siis kookas pashminahuivi.
Taivaan muista ilmiöistä on sen verran havaintoja, että kello kaksitoista aurinko porottaa suoraan pohjoisesta. Sen oikeastaan huomaa vain, jos tietää missä pohjoinen sijaitsee. Sen sijaan ei voi olla huomaamatta kuuta, jonka sirppi aukeaa ylös päin. Tähtikirkasta iltaa ei ole vielä ollut, joten Etelänristi on toistaiseksi löytymättä.
Tänään ilma on ollut hyvin tuulinen ja illalla on satanutkin. Iltapäivällä näytti jo lämpenevältä, mutta parin tunnin kuluttua vettä vihmoi suoraan mereltä tulevan tuulen vauhdittamana. Loppuviikolle on luvattu onneksi jo lämpenevää...
Sään vuoksi siirsimme retkeä kasvitieteelliseen puutarhaan tuonnemmaksi ja suuntasimme askeleemme kevään alennusmyynteihin. Viikonlopulle suunniteltu parin päivän reissu Tasmaniaan vaatii hieman lisävarusteita. Ne löytyivät onneksi nopeasti retkeilykaupasta ja saatoimme ajella vielä kierroksen raitiovaunulla, joka kulkee monien tärkeimpien nähtävyyksien ohi. Löytyi lisää tutkittavaa.
Illalla pojan ja miniän kotiuduttua työstään lähdimme vielä ajelemaan kohti St. Kildan satamaa. Oli ehdittävä ennen auringonlaskua aallonmurtajalle katsomaan merestä nousevia pikkupingviinejä. Aallonmurtajalle ja katselijoita varten tuulen suojaan rakennetulle laiturille oli kertynyt parisenkymmentä bongaajaa. Pian auringon laskettua alkoi kuulua ensimmäisiä pingviinien ääniä ja reilun puolen tunnin kuluttua äänet alkoivat lisääntyä ja tein ensimmäiset lintuhavaintoni. Jähmetyimme paikoillemme seurailemaan aivan hiljaa. Se palkittiin: Laiturin alta, aivan Miehen jalkojen juuresta ponnahti laiturille lintu, joka hetken edestakaisin käveltyään jatkoi matkaansa aallonmurtajan kiville. Pian näimme lähellä muitakin pingviinejä. Ne huutelivat toisilleen kuuluvalla äänellä. Lintukirjan mukaan niillä voisi olla vielä poikasia, joita ne huoltavat kaksi kuukautta kuoriutumisen jälkeen. Kivien suojassa lintuperheiden oli hyvä lymytä.
Illan päätteeksi riensimme sateelta suojaan kasvisravintolaan. Lämmin keitto sai veret liikkeelle ja kupin kylkiä vasten tuntui hyvältä lämmitellä kädetkin. Ja seura, sehän oli mitä parhainta.
8 kommenttia:
kiitos raportista, Eevis! Onpas mielenkiintoista, tuo sääjuttukin. Törmäätteköhän Tasmanian tuholaiseen? Se oli hurjan näköinen ainakin Aku Ankassa silloin 40 vuotta sitten.
Upeeta, että teillä on siellä hyvät oppaat, joiden kanssa voi retkeillä oikein antaumuksella. Nauttikaa olostanne. Onko ruoat hyviä? Kysyy vanha kulinaristi.
Kiitos selvityksestäsi! Sinänsä tämä on mielenkiintoinen tapa saada tietoa. Ihan reaaliajassa.. kun vain ymmärtää jotain kysyä. :)
Minua kiinnostaa myös, että tapaattekohan Crocodile Dundeen? :)) Aussi krokotiilimies Paul Hoganhan seikkaili joskus 80-luvulla komediaelokuvissa. Ainakin minulle on jäänyt niistä jokseenkin kuivahko maasto mieleen. Tosin harvemminhan hän taisi kaupungissa ollakaan.
Jännityksellä jään odottamaan seuraavaa reportaasiasi. :)
Tasmanian tuholainen tuli minullekin mieleen. Terveisiä sille!
Kiva kuulla kuulumisia, Australia kun on ihan outoa maaperää mulle. Tulee mieleen Okalinnut-sarja muinaisilta ajoilta.
Mutta että pingviinejä, uskomatonta. Ihan piti miettiä, että onko tottakaan, että niitä voi nähdä jossain. Varmasti hieno kokemus.
Heippa Vicki, tarkoitus on vuokrata auto ja seikkailla. Luvassa on ainakin kummitustarinoita yöllä vankilassa. Hrrrrr! Täytyypä koota pieni "ruokareportaasi".
Samoin Kipi, kuiva ruohikko oli mielikuvani Australiasta. Dundee on voinut kävellä montakin kertaa ohi :) Sellaisia vanhoja, shortsihousuisia, lierihattuisia miehiä kaupungilla bongailee päivittäin.
Eicka, pingviini-ilta oli elämys. Vellova meri, tuuli, värikkäät kaupungin valot kaukana veden takana ja viimein sorsaa pienemmät linnut, jotka kiipeilivät lähellämme kiviä ylös.
Huutelen sulta terkkuja siellä Tasmaniassa :)
Pingviinejä! Vähän mahtavaa! ois ihana joskus nähdä itsekin "pinkviinejä"! <3<3 Kumollaan olevan kuun olen nähnyt ja se on kyllä upea ja erikoinen :)
Kiva lukea kuulumisia! Ja varmasti mahtava Tasmanian-reissu tulossa. Meiltä päin myös terveisiä tutuille ja riemukasta matkanjatkoa.
Hei Eevis, Asko ja Esko (australianterrierit) pyysivät kysymään, että oletko mahdollisesti nähnyt heidän serkkujaan. Saattavat olla paimentehtävissä tai käärmeitä pyydystämässä. :)
Kiitos Vicki Li, sait minut uteliaaksi ja Tasmanian devil tuli nähtyä. Ja Eickan terveiset kerrottua :) Juttu jatkuu ehkä jo huomenna...
Satu. Varmasti tulet näkemään vielä pingviinejä :) Uskon.
Kiva kuulla, Johi, että olette kyydissä. Mukavia päiviä teillekin! :)
Kipi, piti oikein Kertulta tarkistaa. Askon ja Eskon serkkuja emme ole vielä tavanneet. Ovat olleet varmaankin töissä. Me taas olemme vain lampaita säikytelleet (vahingossa!)ja onneksi ei ole tarvinnut käärmeitä pyydystää - eikä ne meitä :)
Lähetä kommentti