Yksin kotona

Mies lähti eilen etelään, tytön perheen luo. Pappaa tarvittiin siellä apuun, koska oli tilapäinen tarve saada kaksi kättä lisää lastenlasten iltanukutussessioon. Molemmat lapset tarvitsevat ilalla samaan aikaan syliä, eikä yksi aikuinen voi monistua. Suunnittelin matkustavani tänään tai huomenna perässä, mutta nyt en jaksa. Pitää tyytyä höpöttämään kaksivuotiaan kanssa puhelimessa. Suorastaan kadehdin niitä, joiden lastenlapset asuvat samassa kaupungissa. Näkisi useammin. Viimeksi näin lapsia alkukuusta ja pari viikkoa pitää vielä odotella. Suorastaan raapii sydäntä se ajatus, että perhe muuttaisi toiseen maahan.


Viime viikonloppunakin olin yksin kotona. Se meni rattoisasti ystävän kanssa nerhapäiviä viettäessä. (Nerhapäivä on "sisäpiirin" käsite, joka on saanut alkunsa sanasta Nerja ja tarkoittaa turistina oloa omassa kaupungissa.) Päivän vieton edellytys on kyky elää täysillä, tässä ja nyt, kaikilla aisteilla, leikkimielelläkin. Ihanaa, kun on nerhaystävä. Aina emme vietä nerhapäivää. Kun on puhumisen ja jakamisen aika, puhumme täysillä, tässä ja nyt. Ihanaa, kun on ystävä.


Huomenna - tai oikeastaan jo tänään - houkuttelin samaista ystävääni Kuninkuusraveihin. Nerhapäivä sekin. En ole koskaan ollut raveissa. Tai muistaakseni olen kerran paimentanut lapsiamme ravien aikana siellä. Olivat kyllä enemmän kiinnostuneita jäätelöstä, koirista ja roskien keruusta kuin mistään hepoista. Kuulin, että tulossa on kuutisenkymmentätuhatta ihmistä paikalle. Tunnelma. Lähinnä se tunnelma minua kiehtoo. Ihan sama minulle mikä hevonen voittaa. Tai voisi ehkä tototakin (vai miten se sanotaan?). Veikkaisin jotain, jolla on hyvä nimi. Kiinnostukseni raveihin sai nyt aikaan Turun seudulta kotoisin oleva serkkuni tyttö, nyt jo nuori nainen. Hän on ollut intohimoinen heppatyttö jo pienestä saakka. Hän saapuu ystävänsä kanssa kahdeksi päiväksi tapahtumaan ja tytöt yöpyvät meillä. Ehkä törmään heihin jo raviradalla. Jos nyt saan aikaiseksi.


Ajattelin tarjota tytöille muun muassa kanttarelleja. Löysin niitä iltalenkillä tutuista paikoista juuri sopivasti. Kannatti vääntäytyä ulos, vaikka viikon työrupeaman jälkeen väsytti niin... Ruuan jälkeen asetuin jumppamatolle rentoutumaan ja kuuntelemaan mielenkiintoista ohjelmaa radiosta. Nukahdin oitis. Ja heräsin reilun puolen tunnin kuluttua (ohjelman kestosta päätellen) kuuntelemaan lähetyksen viimeisiä minuutteja. Noin tehokkaasti en olekaan rentoutunut aikoihin.


Nyt on puutiaiset saunotettukin jo. Kaksi iholla kävelijää löytyi. Paikka, jossa kanttarellit kasvavat tuntuu olevan punkkien suosiossa. Mutta nyt on hyvä olo istuskella koneen äärellä ja antaa ajatusten virrata... Ei, kyllä nyt pitää mennä nukkumaan, sillä olen elänyt huomista päivää jo tunnin...





Tarina jatkuu. Nyt seuraavana aamuna kymmenen aikaan: Aamupala syöty. Kuuden tunnin unen jälkeen heräsin. Olen huomannut, että nukun pitempiä unia loma-aikaan. Kahdeksankin tuntia. Nurinkurista, enemmän unta vähemmän väsyneenä. Ei luonto ihan niin viisas aina ole, mitä väitetään. Ihana aamu. Tänä kesänä tällaisia lämpöisiä, sateettomia aamuja on ollut vähän. Nautin tunnin ajan aamupalan lisäksi lehden lukemisesta, lämmöstä, kukista, tuoksuista, kimalaisten surinasta, lintujen äänistä. Puluilla kuuluu olevan taas kuhertelua menossa. Monetkohan jälkeläiset nekin saavat vuodessa?


Ajatus raveihin menosta kiehtoo aina vaan. Nyt töpinäksi. Mikähän on pukeutumiskoodi? Joo, siellä yhdessä paikassa on ne hassut hatut... Mutta en omista hassua hattua...