Istun ja huokailen, nyt väsyttää jo tältä päivää. Aloittamani siivousurakka jatkuu. Ihanaa, kun olen löytänyt välillä kadottamani tarmon. Lisääntynyt vapaa-aika jättää voimia muuhunkin kuin työssä käyntiin. Olen löytänyt kaapeista paljon pois raivattavaa. Ja sittenkin jää vielä muistoja menneistä ajoista. Mummoni rakasti käsitöiden tekemistä. Vanhempieni kuoltua vuosia, vuosia sitten sain osani hänen lukuisista tuotoksistaan. Nyt olen ajatellut luopua monista niistä. Hän itsekin lahjoitti käsitöitään hyvään tarkoitukseen. Punainen risti saa ottaa hänen töitään myytäväksi kirpparillaan. Ja paljon, kauneimpia, jää vielä näytettäväksi lapsenlapsille. Kirjoja olen pakannut kasseihin myös kirpparille vietäväksi, kaiken muun lisäksi. Ja roskiin on mennyt kassikaupalla paperia. Täällähän alkaa mahtua elämään!
Tämän päivän bloggauskin sisältää nyt vain varastoista löytynyttä. Kuva on syksyiseltä Melbournen matkalta. Se on otettu keskustan ostoskadulta, jonka komistukseksi oli sijoitettu tuollainen kukkaropatsas.
Näin vuoden alkajaisiksi sopinee myös serkultani joitakin vuosia sitten saamani tekstikopio. Sen ajatukset ovat 85-vuotiaan Nadine Stairin (kirjasta Kuuntele itseäsi, vältä uupumus).
" Jos saisin elää vielä yhden elämän,
haluaisin tehdä enemmän virheitä.
Haluaisin rentoutua enemmän ja olla pehmeämpi.
Haluaisin olla tyhmempi kuin olen ollut tällä matkalla.
Haluaisin suhtautua asioihin kevyemmin.
Haluaisin tarttua useampaan tilaisuuteen,
nousta useammalle vuorelle
ja uida useammissa järvissä.
Haluaisin syödä enemmän jäätelöä
ja vähemmän papuja.
Minulla olisi ehkä enemmän todellisia huolia,
mutta vähemmän kuviteltuja.
Ymmärrättehän te...
Minä vietän harkittua ja tervettä elämää
tunti tunnin ja päivä päivän jälkeen.
Onhan minulla ollut hienotkin hetkeni,
jos saisin uuden tilaisuuden
yrittäisin viettää vain hienoja hetkiä.
Hetken toisensa jälkeen
sen sijaan, että elän monta vuotta etukäteen.
Olen ollut ihminen, joka ei lähde minnekään
ilman kuumemittaria, lämminvesipulloa,
sadetakkia ja sateenvarjoa.
Jos saisin elää elämäni vielä kerran,
pakkaisin laukkuuni vähemmän.
Jos saisi elää vielä kerran,
alkaisin kävellä paljasjaloin varhain keväällä
ja jatkaisin sitä pidemmälle syksyyn.
Tanssisin enemmän, ajaisin useammin karusellissa
ja poimisin enemmän tuhatkaunoja."
5 kommenttia:
Tuossapa oli paljon vinkkiä varsinkin mulle, joka en tartu tarpeeksi tilaisuuteen.
Kuulostaa hyvältä tuo touhuaminen. Siitä tulee varmasti hyvä mieli, feng shuita sekin.
Hei, Katriina. Jäin minäkin ajattelemaan tekstiä omalta kannaltani. Ja siinä mielessä positiivisesti, että luulen vielä olevan aikaa... Ettei tarvite tuon vanhan rouvan näkökulmasta vasta pohdiskella.
Joo, oli kyllä mielessä tuo feng shui. Totta varmaan, että energiaa vapautuu kun saa paljon rojua pois...
Tuo kuvan patsas on varsin osuva ja hauska tähän lama-aikaan. :)
Meidänhän pitäisi muistaa, että tämä päivä on loppuelämämme ensimmäinen päivä. Samalla olisi osattava elää kuin viimeistä päivää. :)
Niin vähemmän on oikeasti ENEMMÄN. Luopumiskierrokset on syytä aloittaa ajoissa, niin että ajan loppuminen ei pääse yllättämään. Meillä on kauhea kaaos tietenkin remontin vuoksi. Ei ole käytössä pölynimuria eikä pyykkikonetta. that´s life.
Patsaan kuvasta puuttuu osa. The Mies istui sen päällä! Olisiko vihjaissut jotain... pelkäsi konkurssia, varmaan.
Niin Kipi, kaikki nämä päivät ovat Elämä.
Ei pölynimuria eikä pyykkikonetta. Melkein taivas - vähän aikaa. Huoh, näkisitpä kaaoksen olohuoneessamme. Se on muuttunut kirpparin esikartanoksi!
Lähetä kommentti